Kummallisia asioita (ja tutkimuksellisia)

Tv-uutisia myöten kerrotiin kaverista, joka päätti ajaa Hangosta Kuusamoon minikaivurilla. Kuten Yle asiaa kommentoi, "Sosiaalisessa mediassa on syntynyt uusi ilmiö, jossa kannattajiensa tukemana ihmiset lupaavat tehdä erilaisia - joskus myös kummallisia asioita."

Tuskinpa yllytyshulluus mikään uusi asia on, mutta kieltämättä nykyään on mahdollista saada hulluille ideoille kaikupohjaa vaikka kuinka laajalti. Onko kyse sitten jostain uudesta ilmiöstä vai vanhasta tutusta?

Tietotekniikka auttaa skaalaamaan asioita kokonaan uusiin mittaluokkiin, olkoon kyse sitten yllytyshulluudesta tai tutkimuksen tekemisestä. Lainasin aikoinaan eurooppalaista tiedonantoa, joka mukavasti kiteyttää tieteen tekemisen uudet mahdollisuudet: "Kun voimme skaalata kokeita ennennäkemättömille tasoille hyvin pienten, hyvin suurten ja hyvin monimutkaisten asioiden selvittämiseksi, olemme astumassa tieteen uuteen renessanssiin."

Paljonko dataa tällä hetkellä on? Katsauksessa vuodelta 2007 ennustettiin, että digitaalisen datan määrä kasvaa 44-kertaiseksi vuodesta 2009 vuoteen 2020. Tuoretta arviota en löytänyt, mutta vuoden 2009 osalta on puhuttu noin zettatavun suuruusluokasta. Zettatavu on 10 potenssin 21 tavua, toisin sanoen tuhat miljardia gigatavua. (Yhteen cd-levyyn mahtuu jonkin verran alle gigatavu dataa.)

Tämä jos mikä on kummallinen asia, ja asia joka tuntuu ylittävän kaikki kohtuullisuuden rajat.

Olen itsekin tuottanut melkoisen määrän dataa, esimerkiksi valokuvaamalla. Vajaassa kahdessa vuodessa olen ottanut Panasonic LX3:lla reilut 95 000 valokuvaa, siinä on jo jonkin verran dataa. Mutta valokuvat ovat pientä todellisen datavyöryn rinnalla: video- ja kaikenlainen muu seuranta tuottaa jatkuvalla syötteellä käsittämättömän paljon dataa.

Olen viime aikoina ollut palavereissa joissa on pohdittu toisaalta julkishallinnon tietovarantojen hyödyntämistä ja toisaalta tietoteknisten ratkaisujen yhteentoimivuutta. Kummatkin äärimmäisen tärkeitä juttuja.

Tänään VM:ltä tuli lehdistötiedote, jossa viitataan tähän valmistelutyöhön. Asiaan liittyy sekä lakiesitys että työryhmän loppuraportti, joista lakiesitys on aihepiiriltään suppeampi. Kummatkin ovat merkittäviä virstanpylväitä, mutta haasteita riittää, kuten ministeri Kiviniemi toteaa: "Yhteistyön ja yhteistuotannon tulee olla aivan eri tasolla kuin tällä hetkellä. Tähän tuleva lainsäädäntö ohjaa, kun kaikkien tulee noudattaa yhteisiä arkkitehtuureja. Aito yhteistyö ei kuitenkaan synny lain pakottamana. Laki muodostaa siihen kehikon, mutta yhteistyö syntyy yhteisestä tarpeesta ja yhteisestä tekemisestä."

Kun tietotekniikassa pyritään yhteentoimivuuteen, merkittävä haaste on käsitteistön tekeminen yhteismitalliseksi. Ihmiset voivat puhua keskenään "opiskelijasta", "tutkijasta" tai "perheestä", ja asia ymmärretään asiayhteydestä. Mutta tietoteknisissä järjestelmissä tämä ei riitä vaan käsitteet täytyy määritellä yksiselitteisesti. Olen ymmärtänyt että esimerkiksi käsite "perhe" voidaan määritellä puolella tusinalla eri tavalla (kukin asiayhteydessään relevantteja) pelkästään STM:n hallinnonalalla. Työtä ja haasteita siis riittää.