Kuvassa on Malminkartanon mäeltä löytynyt akileija, kukka jolla näyttää olevan vaikka kuinka paljon värejä ja muotoja. Kukka jäi tunnistamatta, kunnes laitoin kuvan kukasta verkkoon ja kysyin mikä tämä on. Vastaus tuli muutamissa tunneissa. Ihmeellinen on ihmisjoukon voima.
Mutta toisaalta - on paljon asioita joita tietoverkon kollektiivinen äly ei pysty ratkomaan. Otetaanpa vaikka Ylen uutinen, jonka mukaan ilmastonmuutoksella on luonnolliset syyt: "Ilmastonmuutos noudattaa edelleen auringosta johtuvaa maapallon historiallista sykliä, arvioivat eri puolilta maailmaa Rovaniemelle kokoontuneet metsäntutkijat. Sadan viime vuoden aikana tapahtunut ilmaston lämpeneminen johtuu tutkijoiden mukaan luontaisesta muutoksesta, koska tuorein kylmä kausi päättyi 1800-luvun lopulla."
Aikamoinen väite, joka on täysin ristiriidassa yleisen tieteellisen käsityksen kanssa. Pitäisikö tähän väitteeseen uskoa? Tai miten siihen ylipäänsä tulisi suhtautua tai ottaa kantaa?
Samasta aiheesta ilmestyi huomattavasti neutraalimpi uutinen, jossa tuodaan esille puiden vuosilustojen merkitys tiedon lähteenä, puissa kun on tuhansien vuosien ilmastotiedot: "... puista paikallistetaan poikkeuksellisen kapeat lustot eli piikkivuodet. Piikkivuodet muodostavat eräänlaisen viivakoodin, jonka avulla jokainen puu voidaan sijoittaa lustokalenteriin vuodentarkasti. [...] Kalenteria voidaan jatkaa niin pitkäksi kuin toisiinsa limittyviä puita löytyy. Pohjois-Amerikan länsiosan vuorilla kasvavasta vihnemännystä on saatu rakennettua noin 8 800 vuotta pitkä vuosilustokalenteri."
Se että tutkijat ovat eri mieltä aivan keskeisistäkin kysymyksistä, ei liene kenellekään yllätys. Mutta miten uutisoinnissa pitäisi tuoda esille yksittäisen tutkijan tai tutkimusryhmän näkemyksen suhde muiden näkemyksiin? Sillä selvää on, että kaikki näkemykset eivät voi olla yhtä tosia ja yhtä perusteltuja, jotkut ovat epäilemättä oikeammassa kuin toiset. Ja tieteellinen tutkimus ja diskurssi (toivottavasti) vie kohti oikeampia näkemyksiä, vaikka se toki voi viedä vuosikymmeniä ja vuosisatoja.
Kun itse en ole juuri minkään alan asiantuntija, en tähänkään vastakkainasetteluun pysty sen kummemmin ottamaan kantaa. Kovasti vain epäilyttää kun yksittäinen tieteellinen mielipide julkisuudessa nostetaan kaikkien muiden konsensusta vastaan. Toki joskus yksinäinen ääni korvessa voi olla oikeassa, mutta mielestäni ei voi silti lähteä siitä että eri mieltä asioista oleva olisi oikeassa tai edes huomion arvoinen. Vaikeita kysymyksiä.
Niin, ja ilmastonmuutokseen palatakseni. Itse olen vähän sitä mieltä että vaikka asia on tärkeä, se ikävä kyllä voi saada meidät sivuuttamaan vielä tärkeämmät kysymykset: ikääntyvän väestön terveydenhuollon, energian ja ruoan riittävyyden sekä ympäristön saastumisen ongelmat. Ilmastonmuutos on kytkeytynyt näihin asioihin, mutta mielestäni yksinomaan siihen keskittyminen ei riitä.
No, lienee syytä lopettaa valvominen tähän. Ilmastonmuutoksen "skeptikot" ja "puolustajat" (voiko niin sanoa?) on ryteikkö johon ei syvälle kannata mennä.
Mutta jos haluaa välähdyksen siitä hulluudesta, joka voi saada jalansijaa laajalti (= USA:n asevoimat ja turvallisuusvirastot), kannattaa lukea Jon Ronsonin teos The men who stare at goats. (Kirjasta on tehty elokuvakin.) Täysin käsittämätöntä touhua - ja kuitenkin jollakin pelottavalla tavalla äärimmäisen käsitettävää. Maailman nykymeno on niin ihmeellistä, että melkein Kafka siinä kalpenee. No, melkein.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti