Alistair MacLean ja Alastair MacNeill on laitettu tekijöiksi tässä jännärissä, jossa luodaan seikkailukertomusta jonkinlaisesta YK:n alaisesta tiedustelu- ja poliisielimestä. MacLean ei erityisemmin osannut kirjoittaa, mitä nyt muutama poikkeus hänen tuotannostaan löytyy, ja MacNeillistä minulla ei ole todistusaineistoa kuin tämä harvinaisen ontuvasti kirjoitettu kirja: Yövartio (WSOY, 1989; käsikirjoituksesta suomentanut Irmeli Ruuska; ISBN 951-0-15890-9).
Kirjan selässä on teksti "Alistair MacLeanin yövartio", joka voisi tarkoittaa sitä että MacLean on tarjonnut teokselle oman brändinsä ja varsinaisen tekstinikkaroinnin on tehnyt MacNeill.
No, jonkinlaista monimutkaista kansainvälisten rikosten ketjua tässä ratkotaan, mutta suoraan sanoen into lukea romaania lopahti hyvin äkkiä siihen, että kerronta oli tavattoman ontuvaa.
Erityisesti on noteerattava se, miten huonosti kirjoittajat osaavat viedä juonta eteenpäin. Tekstissä on samaa heikkoutta kuin myöhemmässä bestseller-tehtailijassa Dan Brownissa, joka kertoo laveasti asiasta jos toisestakin niin että lukija ihmettelee mistä oikein on kyse. Ja kaiken lisäksi kirjoittavat laittavat pitkät rimpsut selityksiä dialogiin joka kuuulostaa Wikipedia-artikkelilta (ja teen tässä hallaa Wikipedialle).
Enkä mielelläni ottaisi ollenkaan kantaa henkilöhahmojen uskottavuuteen, esimerkiksi siihen että kansainvälinen huippumalli on värvätty CIA:n agentiksi. Hoh-hoijaa.
Tekstit
in the northern hemisphere
6 tuntia sitten
2 kommenttia:
Muistan aina nuoruudesta MacLeanin ne komean värikkäät sotaisat kirjankannet. Vaikka silloin kasarilla kiinnosti enemmän mustanaamiot ja ryhmä-äksät niin jostain syystä nämä jäi mieleen divareiden valikoimista. Ja tietysti elokuvaversiot Navaronen tykit tai Kotkat kuuntelevat. En kyllä muista onko yhtään kirjailijan kirjaa tullut luettua..
Artsi, kiitos kommentista, tosiaankin kirjoja oli kaupoissa hyvin esillä ja kannet olivat komeita, ja luettuakin näitä tuli. Kai tämä on jonkinlaista nostalgiaa, yritys kurkistaa senhetkisiin kiinnostuksen aiheisiin, mutta ei kyllä enää MacLean kolahda.
Lähetä kommentti