Markku Kuisman kirjaa jouduin jonottamaan kirjastosta melkoisen tovin, ja tätä nyt kirjoittaessani siitä on kirjastossa edelleen 32 varausta, eli lukijoita riittää tälle pamfletille: Yksinkertaisuuden ylistys - rahan, vallan ja johtamisen merkillinen maailma (Siltala, 2013; ISBN 978-952-234-177-8).
Aiemmissa Kuisman kirjoissa en huomannut aivan näin kipakkaa sanomisen paloa, vaikka kyllä niissäkin kävi ilmi että kirjoittajalla on vahva mielipide maailman menosta. Tässä kirjassa Kuisma lataa täydeltä laidalta ja lisäksi käyttää tarkka-ampujan kykyjään iskien yhteen jos toiseen nykymaailman ilmiöön. Erityisessä tähtäimessä Kuismalla on organisaatiokulttuuri, jossa strategioiden ja visioiden laadinnassa katoaa viimeinenkin järjen hiven.
Jos polkupyörä keksittäisiin nyt, olisi se varmaankin kirjan kansikuvassa esitetyn näköinen nelikulmaisine pyörineen. Minne katosi suhteellisuuden- ja todellisuudentaju?
Ihan pelkkää kritiikkiä tämä kirja ei ole, kyllä Kuisma myös löytää mahdollisuuksia siihen että pääsisimme tolkkuihimme, mutta erityisen lohdulliselta kirjoittajan viesti ei vaikuta.
Tuntuu siltä, että olemme rakentaneet maailmaamme sellaiset rakenteet, jotka toteuttavat järjenvastaisia periaatteitaan niin kauan kunnes toivoa saada homma haltuun ilman suurta ja yhtäkkistä romahdusta ei enää ole.
Tekstit
in the northern hemisphere
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti