JP Koskinen tarjosi sellaisen kattauksen, jota en ollut tajunnut eteeni saavani, ja kesti jokusen tovin tätä nieleskellä ennen kuin pääsin tarttumaan huumoritarjottimen laidoista kiinni: Kannibaalien keittokirja (Like, 2017; ISBN 978-952-01-1561-6).
Kirja kertoo lihansyönnistä aikalailla enemmän kuin haluaisikaan, mutta mikäs siinä, kasvispainotteiseen suuntaan kun muutenkin olen ollut etenemässä. Juuri ennen ateriointia kirjaa ei kannata avata, mutta jälkiruoan paikalla tämä menettelee jo varsin hyvin.
Musta satiiri lihansyönnin maailmasta. Oskari Patamäki on arvostettu ravintolakriitikko, mainosmies ja kulinaristi, jonka suurin intohimo ei kestä päivänvaloa. Yksinäinen visionääri suunnittelee läpimurtoa maailman ruokapulan ratkaisemiseksi, kun kohtalo vyöryttää hänen tielleen esteitä: uusi esimies, lumoava nainen ja salaliittoteorian riivaama isoveli.
Kannibaalien keittokirja on uudenlainen aluevaltaus JP Koskisen laajassa tuotannossa. Se on mustan huumorin sävyttämä trilleri, genrerajoilla leikittelevä romaani erityisestä miehestä, jolla on erityinen lahjakkuus.
Tekstit
2 kommenttia:
No jopas jotakin. Näistä näytteistä alkaa arvella, että jokainen luku tuo uuden variaation samaan teemaan. Minua alkaa tämän lajin huumori nopeasti kyllästyttää, mutta suurinta osaa meistä ei, minkä Mielensäpahoittajan suosio todistaa.
Romaanissa on kehyskertomuskin, jota nämä reseptit limittävät, eli siinä mielessä nämä näytteet ovat puutteellista evidenssiä teoksen luonteesta. Mutta huumori kyllä laittoi kestokykyä koetukselle.
Lähetä kommentti