Minna Eväsoja kertoo elämästä Japanissa, sisältä päin havainnoituna, siitä mitä on opiskella japanilaisten todellisuudessa: Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani (Gummerus, 2016; ISBN 978-951-24-0266-3).
Kirjan kuvaukset japanilaisesta kulttuurista, erityisesti opettajien auktoriteetista suhteessa oppilaisiin, ovat melkoisen ravisuttavia. Mukana on iso annos huumoria, ja pakko on ihailla kirjoittajan innostusta Japaniin, siihen antaumukseen joka hänellä on ollut kulttuuriin perehtymisessä.
Oma tyttäreni on parhaillaan vaihto-oppilaana Japanissa, ja jossain määrin samanlaisia ovat hänen kokemuksensa olleet opettajien ja oppilaiden suhteista sekä muusta elämästä japanilaisessa todellisuudessa.
Japanissa muodit ja virtaukset voivat muuttua nopeasti, mutta asenteet eivät. FT Minna Eväsoja kävi 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Sen jälkeen hän on asunut ja matkustanut Japanissa, opiskellut japanin kieltä ja japanilaista estetiikkaa harvinaiseen tapaan länsimaalaisena japanilaisten joukossa.
Tässä kirjassa Eväsoja kertoo mitä on saanut kokea vuosikymmenen aikana. Hän katsoo japanilaista mielenlaatua, japanilaisten asennetta elämään, Kioton arkea, ja näkee länsimaisittain merkillisen, pahimmillaan mielettömän, parhaimmillaan hullunkurisen, ihastuttavan maan. Kirja on kokoelma hersyviä, joskus härskinrohkeita, monesti kauniita ja yleensä hauskoja tarinoita japanilaisesta kulttuurista ja siitä, kun suomalaisnainen kohtaa sen.
"Minulle elo Japanissa oli yhtä suurta näytelmää, jossa otin sen roolin, joka minun odotettiinkin ottavan, jotta pysyisin niin 'sisäryhmässä' kuin se ulkopuoliselle, gaijinille, vain ylipäätänsä oli mahdollista. Talo Hitsijisarucholla oli turvapaikka, jossa saattoi olla oma itsensä, potkaista kengät pois jalasta ja juosta kuuman ja hikisen päivän päätteeksi jääkaapille, sihauttaa Kirin-oluttölkin auki ja juoda siitä puolet - tölkin suusta, ihan seisaaltaan."
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti