Joel Aholan teos kuvaa suomalaista luontoa ja ympäristöä pohjoisesta etelään, vaellusta maan halki, sekä yksin että muiden kulkijoiden rinnalla: Vaellus Suomessa - elämyksiä ja opastusta (Readme.fi, 2017; ISBN 978-952-321-413-2).
Teoksessa on jonkin verran samaa tunnelmaa kuin Per ja Bjœrn Simonsenin teoksessa Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki, erona se että Ahola tekee vaelluksen pätkissä eikä pyri samanlaiseen äärikokemukseen kuin norjalaiset kollegat.
Teos nappasi kiinni eikä päästänyt otteestaan. Kirjoittaja osaa taitavasti koukuttaa lukijan kunkin vaellusosuuden teemaan ensimmäisestä lauseesta alkaen. Jotkin kirjassa kuvatut maisemat ovat itselleni tuttuja päiväretkiltä, mikä toi omaa kiinnostavuutta teoksen lukemiseen.
Luonnon erityispiirteet sekä korpien kulttuuri ja historia muuttuvat siirryttäessä Suomenlahden merialueilta järvien ja salomaiden kautta pohjoisen tuntureille ja paljakalle. Kirjailija vaelsi 22 viikon pituista etappia muodostaen retkien helminauhan, joka kulki läpi näiden kaikkien kansallisaarteiden. Matka taittui meloen, patikoiden, soutaen sekä hiihtäen, ja yösija löytyi teltasta, laavusta, autiotuvasta tai lumikammista.
Vaellus Suomessa -kirja esittelee vaellussarjan Itäiseltä Suomenlahdelta Utsjoelle, Euroopan unionin pohjoisimpaan kolkkaan antaen vastauksen kysymykseen: millaista on vaeltaminen Suomessa?
Kirja vie lukijan kepeän kesäillan auringonlaskusta 40 asteen pakkaseen. Joutuisat neulaspolut ja leikkisät laineet vaihtuvat välillä myrskyävään järvenselkään ja upottaviin umpihankiin. Matka taittuu yhtä lailla syyssateessa ja kaamoksen pimeydessä kuin keväthankien kimalluksessa ja kesän ennätyshelteessä. Tarina esittelee luontomme rikkauden, retkikohteiden runsauden ja vaeltamisen kaikkina vuodenaikoina. Lukuisat vinkit ja tieto-osiot auttavat lukijaa omien retkien suunnittelussa ja välttämään pahimmat virheet.
Päiväkirjamerkinnät päästävät lukijan kokemaan ja tuntemaan millaista ajatusten piinaa on yksinäinen hetki lumimyrskyssä keskellä erämaata. Vaeltaja tietää miltä tuntuu, kun lusikka jäätyy kiinni huulin tai joen jää pettää kulkijan alta. Toisaalta eräelämän herkulliset yksityiskohdat ja mukana kulkevien ystävien kanssa koetut hetket nostavat riemun ja tunnelman leiritulen kipinöiden tavoin kohti taivasta. Matka vie korvesta erämaahan - ja elämyksestä toiseen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti