Diana Wynne Jonesin fantasiaromaanisarja Chrestomancin maailmat alkaa teoksesta Noidan veli (WSOY, 2010; suom. Marikki Makkonen; ISBN 978-951-0-36068-2).
Olen lukenut fantasiakirjallisuutta harvakseltaan, ja joskus lukeminen tyssää jo alkumetreille, mutta niin ei käynyt tämän romaanin kanssa, vaikka paikka paikoin kertomisessa tuntui olevan tarkoituksellista koukeroisuutta ja saman kaltaisten asioiden tarpeetonta toistoa. Romaani kuitenkin veti mukaansa, ja paransi otettaan loppua lähestyttäessä. Melkoinen taidonnäyte lajityypissään, nuorille lukijoille suunnatussa fantasiakirjallisuudessa.
Chantin sisarukset Eric, lempinimeltään Kissa, ja hänen noitasisarensa Gwendolen ovat jääneet orvoiksi siipirataslaivan haaksirikossa. Ystävällisen rouva Sharpin hoteista he pääsevät asumaan Chrestomancin perheen loisteliaaseen linnaan. Taitavaa isosiskoaan kaikessa ihaileva Kissa tuntee pian itsensä mitättömäksi tapaukseksi, mutta hienostoperheen ynseisiin kakaroihin ja kaikenlaiseen koketeeraukseen kyllästynyt Gwendolen ryhtyy kostoksi keppostelemaan. Käytöstavat olisi kyllä syytä olla noidillakin hallussaan - sen Gwendolen oppii karvaasti pullikoidessaan isäntänsä määräyksiä vastaan. Kissa taasen, joka omasta mielestään ei hallitse taian taikaa, saa hämmästyksekseen kuulla, mikä tärkeä tehtävä onkaan varattu yhdeksän hengen kantajalle.
Diana Wynne Jonesin humoristisen henkevä fantasiaromaani on kertomus ajoilta, jolloin noituus oli vielä arvossaan Brittein saarilla. Teos avaa Jonesin pääteossarjan Chrestomancin maailmat. Sen osat ovat täysin itsenäisiä tarinoita, joita yhdistää Chrestomancitietäjän hahmo.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti