Nolottaa myöntää että moneen kertaan palkittu kirjailija Pierre Lemaitre on jäänyt kokonaan huomiotta, kunnes huomasin tämän teoksen ja sen lopulta - pitkään jonotettuani - sain kirjastosta luettavakseni: Rosie (Minerva, 2017; suom. Susanna Hirvikorpi; ISBN 978-952-312-419-6).
Kirja on lyhyt, enemmänkin pienoisromaanin kuin romaanin mittainen, mutta varsin vaikuttavalla tavalla Lemaitre päähenkilöitään käsittelee, ja teksti soljuu kuin unelma, virtuoosimaisesti. Kyllä nyt on todettava että paljosta olen jäänyt paitsi kun en ole kirjailijaan aiemmin tutustunut.
Uusi dekkari jo kolmesti maailman parhaana rikoskirjailijana palkitulta Lemaitrelta.
Pommi toimi juuri niin kuin pitikin. Aivan suunnitelman mukaan. Haavoittuneita autetaan parhaillaan ulos. Jean livahtaa vaivihkaa paikalta. Hän ei auta ketään. Hän on pommin asentaja. Jean Garnierilla ei ole enää mitään menetettävää. Hänen äitinsä, Rosie, on vankilassa, tyttöystävä murhattu, työpaikka mennyttä.
Tämän arvaamattoman miehen kanssa ylikomisario Camille Verhoevenin on toimittava varovaisemmin kuin koskaan. Onko Jean todellinen uhka koko maan turvallisuudelle vai ainoastaan suuruudenhullu luuseri?
Pierre Lemaitre kuljettaa lukijansa taidokkaasti hiuksia nostattavaan tilanteeseen, jossa jokainen kuluva minuutti voi maksaa satojen ihmisten hengen. Mikä lopulta on äidin rakkauden hinta ja kuka sen joutuu maksamaan?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti