Ossi Hiekkala tarjoaa sarjakuvakirjassaan kolme tiukkaa rikosnovellia, joissa ei tingitä kertomisen kyvystä eikä tylyydestä: Nimettömien hautojen maa (Arktinen Banaani, 2016; ISBN 978-952-270-282-1).
Teos on taidonnäyte jota vastaavaa en hetikohta muista käsiini aiemmin saaneeni.
Suomalaisella rikoksella on omat kansalliset ja karut piirteensä. Tehdään pieniä kilikalikeikkoja ja suunnitellaan suuria, usein alkoholin innoittamana. Välillä käydään tietysti saunomassa koko konnaporukalla - ja toivotaan, ettei tehdä sitä viimeistä erhettä joka vie saunan taakse. Sen keikan jälkeen ei ruumista lämmitä enää tiukinkaan hikilöyly.
Finn Noir -tyylissä meno on yhtä mustaa kuin kansainvälisissä esikuvateoksissa. Mutta Finn Noir ei sisällä pelkästään kuumia autoja, kylmiä gangstereita ja nopeita naisia, vaan mukana on aina myös inhimillinen piirre. Vaikka viattomia henkilöitä ei tarinoissa olisikaan, joku joutuu aina kärsimään rikosten seuraukset. Nimettömien hautojen maa -teos sisältää kolme kovaksikeitettyä sarjakuvakertomusta. Virheistä sakotetaan täysin panoksin, murha ei vanhene koskaan ja kosto pysyy kylmänä kunnes hauta on täytetty. Mukana on myös materiaalia sarjojen synnystä, kuten sivuluonnoksia.
Kuvittaja Ossi Hiekkala (s. 1975) on työskennellyt oman Archipictor-toiminimensä puitteissa vuodesta 2005 lähtien. Häntä ovat työllistäneet mainostoimistot, kirjakustantamot ja kymmenet muut eri tahot. Hiekkala suosii realismia ja sen rajoilla pyörivää tyyliä. Nimettömien hautojen maa on hänen ensimmäinen sarjakuvateoksensa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti