Michael Chabonin romaanin alkupuoli on suurenmoista kerrontaa, sellaista että ihmettelee että kukaan on tällaista tekstiä saanut aikaan: Moonglow (4th Estate, 2016; ISBN 978-0-00-754891-0).
Kirjan kertoja on päähenkilön pojanpoika, jolle isoisä paljastaa elämänsä salaisuuksia kuolinvuoteella maatessaan. Paljon jää piiloon ja epäselväksi, mutta paljon myös tulee kerrottua, niin selvänäköisesti että kipeää tekee.
Toisen maailmansodan hirveydet ovat tarinan pimeässä ytimessä, ja tässä pimeydessä on myös ihmisyyden keskeinen olemus, tarkkaan havainnoituna, jopa pelottavan uskottavasti kuvattuna. Onko ihmisillä ja ihmiskunnalla toivoa tulevasta?
Moonglow unfolds as the deathbed confession, made to his grandson, of a man the narrator refers to only as my grandfather. It is a tale of madness, of war and adventure, of sex and desire and ordinary love, of existential doubt and model rocketry, of the shining aspirations and demonic underpinnings of American technological accomplishment at mid-century and, above all, of the destructive impact-and the creative power-of the keeping of secrets and the telling of lies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti