Miten käy ekotehokkaan tietotekniikan Suomessa?

Pohdiskelin täällä aiemmin ekotehokkaan tietotekniikan mahdollisuuksia Suomessa. Asia on etenemässä hyvään suuntaan, toivottavasti pian päästään tositoimiin.

Islannin tuhkan takia jumituin pari viikkoa sitten Leuveniin, pieneen kaupunkiin Brysselin tuntumassa. Kokouksessa keskusteltiin eurooppalaisten kumppanien ja komission edustajan kanssa yhteisistä tavoitteista, erityisesti poliittisen tason toimenpiteistä tutkimuksen infrastruktuurin kehittämiseksi.

Kolme määriteltyä prioriteettialuetta ovat pilvilaskenta (cloud computing), vihreä tietotekniikka ja avoimuus, sekä näiden rinnalla yhteisenä teemana osaamisen kehittäminen ja jakaminen. Huolimatta kokouksen ajoittaisesta kaaottisesta fiiliksestä - kaikki yrittivät varmistaa jollain tavalla kotimatkansa - tulokset eivät olleet huonoja. Yhteisiä tavoitteita löytyi, jopa jonkinlaista käsitystä eri asioiden kytkennöistä ja prioriteeteista.

Tällä hetkellä työstämme pilvilaskennan teemaa eteenpäin, sekä kartoittamalla kansallisia kehittämistoimia että tunnistamalla mahdollisia yhteishankkeiden teemoja. Englannissa ja Hollannissa (SURF, SURFfoundation, SURFnet jne.) ollaan varsin pitkällä, samoin meillä Suomessa, jossa muun muassa TIVIT Oy:n puitteissa on lähdetty toimiin. Sinänsä aihepiiri ei ole enää uusi, voi hyvin sanoa että siinä ollaan nyt hypekäyrän huipulla, mutta joka tapauksessa tutkimusinfrastruktuurien palveluissa on runsaasti mahdollisuuksia pilvilaskennan hyödyntämisessä.

Seuraavana teemana, jota siis tulemme käsittelemään pilvilaskennan jälkeen, on vihreä tietotekniikka. Vihreys tuntuu ainakin Suomessa hyvin kotoisalta ja tärkeältä aiheelta. Mukavaa kyllä, vihreä tietotekniikka mahdollistaa sekä kustannustehokkuuden - rahan järkevämmän käytön - että ympäristön huomioimisen. Tavoitteeksi on mahdollista asettaa jopa nollahiilijalanjälki, mikä tietysti on äärimmäisen haastavaa, mutta haasteistahan tuloksia syntyy.

Oma käsitykseni on, että vihreys - EU:ssa käytetään usein termiä "low-carbon economy" - on laajasti hyväksytty teema, mutta paljon harvemmin osataan sanoa mitä se käytännössä tarkoittaa.

Meillä Suomessa on nyt tarjolla konsepti, jossa voidaan pyrkiä uusiutuvia luonnonvaroja hyödyntävään (energia, rakentamiskustannukset jne.) ja samalla äärimmäisen kustannustehokkaaseen toimintamalliin. Kun otetaan vielä huomioon pohjoisen ilmastomme luontaiset edut, erityisesti ilma- ja vesijäähdytyksen lähes ilmaisen kapasiteetin, voidaan puhua todellisista menestystarinan aineksista.

Päätellen siitä, millä kiinnostuksella jo tehtyyn suomalaiseen valmistelutyöhön muissa EU-maissa ja komission puolella suhtaudutaan, lähtökohdat ovat kerrassaan erinomaiset. Vaikein asia on tietysti edessä, lupausten lunastaminen, mutta kun liikkeellä ollaan näin positiivisella asialla (säästetään luontoa JA rahaa), eiköhän tästä hyvä tule.

Loppukommentti: Kuten yllä olevasta näkyy, olen positiivinen EU:n suhteen, toisin kuin eräät muut kommentaattorit.

Loppukommentti 2: Aihepiirin haastavuuteen kytkeytyy digitaalisen tiedon räjähdysmäinen kasvu, mistä Yle uutisoi tänään otsikolla Digitaalinen universumi on pian 32 000 miljardia gigatavua.