Ekotehokkuutta monella tasolla

Pohdiskelin täällä jo aiemmin ekotehokkuutta. Mutta asia on ajankohtainen edelleenkin, ajankohtaisempi kuin koskaan. Ja se että melkein jokainen yritys kehuu olevansa ekologinen ja talouslehdet hehkuttavat että "ekologisuus on hyvä bisnes" ei tarkoita sitä että asia olisi loppuun kaluttu ja eilisen uutisia.

* * *

Mutta mitä oikein on ekotehokkuus?

Lainaan suomenkielistä Wikipediaa: "Ekotehokkuus tarkoittaa sitä, että tehdään enemmän tavaroita ja palveluja samalla kun tuotetaan vähemmän päästöjä ja saasteita. Ekotehokas tuotanto on näin ympäristöä vähemmän kuluttavaa tuotantoa."

Toinen määritelmä viittaa EU:n ekotehokkuusohjelmaan 1997: "Ekotehokkuus merkitsee luonnonvarojen tuottavuuden lisäämistä. Vähemmistä raaka-aineista ja energiasta tuotetaan enemmän palveluita ja hyvinvointia."

Kummassakin määritelmässä on mielenkiintoinen ajatusmalli "vähemmän ... enemmän". Eli talouskasvun tiellä ollaan samalla kun puhutaan ympäristön säästämisestä.

* * *

Laajempaa taustoitusta ekotehokkuuden ajatusmalleihin löytyy Forum for the Future -järjestön julkaisusta Climate Futures, jossa esitetään vuodelle 2030 viisi erilaista ja vaihtoehtoista tulevaisuudenkuvaa: tehokkuus ensin, siirtyminen palveluyhteiskuntaan, kehityksen uudelleenmäärittely, ympäristösodan talous ja protektionistinen maailma.

Skenaariot ovat mielenkiintoisia ja kohtalaisen uskottavia. Ensimmäinen ja viimeinen ovat ääripäitä positiivisesta negatiiviseen.

Tehokkuus ensin -skenaariossa hyvinvoinnista ei tarvitse tinkiä koska ekotehokas toimintamalli tekee mahdolliseksi säästää luontoa ja samalla parantaa ihmiskunnan elintasoa. Protektionistisessa maailmassa puolestaan ollaan poteroissa, kukin ajaa vain omaa taloudellista etuaan ja ympäristöstä ei huolehdi kukaan.

En pysty ottamaan kantaa, kuinka todennäköisiä tulevaisuudenkuvat ovat, mutta pelkään että kaksi viimeksi listattua eivät ole mahdottomia. Pienelle maalle kuten Suomi ne olisivat katastrofaalisia. Siksi on tärkeää, että Suomi pyrkii edistämään parempaan tulevaisuuteen tähtääviä toimenpiteitä.

* * *

Ekotehokkuus on kokonaisvaltainen ajatusmalli. Itselläni juttu avautui oikeastaan vasta Climate Futures -julkaisun kautta. Tulevaisuus ei välttämättä ole kiveen hakattu ja voimme pyrkiä siihen itse vaikuttamaan.

Se millainen tulevaisuutemme on riippuu monesta tekijästä, ehkä loppukädessä jopa sattumasta, esimerkiksi siitä miten jokin yksittäinen katastrofi saa ihmisten mielipiteet kääntymään suuntaan tai toiseen kriittisellä hetkellä. Mutta silti ei kannata heittää kirvestä kaivoon, sillä se vaihtoehto on taatusti huono.

Tietenkin voi olla niin, että "tehokkuus ensin" -tyyppinen tulevaisuudenkuva ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen, koska tutkimus ei kykene tuottamaan ratkaisuja toiminnan tehostamisen problematiikkaan siinä määrin kuin yhteiskunnalliset haasteet edellyttävät. Mutta ilman tehokasta tutkimustoimintaa tämän kaltaista positiivista tulevaisuudenkuvaa ei voi edes ajatella mahdolliseksi.

* * *

Entä mitä voimme tehdä asian hyväksi? Pieni maa ei kovin paljon pysty vaikuttamaan asioihin maailman tasolla - vai voisiko sittenkin?

Eurooppa on kohtalaisen ympäristötietoinen, joten kumppaneita toimeen tarttumiseen löytyy. Ja lisäksi Suomi on vahva alueella jolla on keskeinen rooli tulevaisuuden yhteiskunnassa: toisaalta tukemassa uuden osaamisen tuottamista ja toisaalta järkeistämässä toimintoja tietotekniikan avulla. Nämä ovat tulevaisuusnäkymien "ekotehokkuus ensin" ja "siirtyminen palveluyhteiskuntaan" keskeisiä kehityskohteita.

Suomella on jonkin verran osaamista ekotehokkuuteen ja palveluvetoisuuteen liittyvissä asioissa, mutta se ei riitä kuin alkuun. Ekotehokkuudessa riittää haasteita LVI-tekniikasta sähkönsyöttöön, prosessoriarkkitehtuureista tietoliikenteeseen, käyttöjärjestelmistä sovelluskehitykseen. Puhumattakaan uudenlaisista toimintamalleista ja tavoista organisoida tekemistä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Tässä on haastetta koko Suomelle - ja koko maailmalle.