Juutuin viime viikon lopulla vähäksi aikaa Leuveniin, joka on pieni kaupunki Belgiassa Brysselin lähellä. Lopulta paluumatka järjestyi työtovereiden avulla, suuret kiitokset siitä. Apua saatiin myös kokouksessa läsnä olleelta komission edustajalta, joka käytti paljon aikaa ja vaivaa paluuyhteyksien selvittelyyn.
Paluureissu sujui useassa etapissa: ensin junalla Antwerpeniin, sieltä vuokra-auton kyydissä vuorotellen ajaen Tukholmaan ja lopuksi laivalla Helsinkiin. Kokonaismatka-aika oli yli 40 tuntia, josta 17 tuntia meni lähes yhtäjatkoiseen autoiluun: 1700 kilometriä keskinopeudella 100 km/h. Erityistä harmia aiheuttivat Saksan moottoriteiden lukuisat tietyöt ja Belgian puolen huononpuoleiset tieopasteet.
Mutta mitä tästä voisi oppia? Vaikea sanoa, vieläkin ajatukset ovat vähän hajallaan ja olo tuntuu hiukan poissaolevalta. Univelkaa on jäljellä melko paljon, eikä ruumiskaan ole vielä palautunut pitkästä yhtäjaksoisesta istumisesta autossa.
Se ainakin lienee selvää, miten haavoittuva nyky-yhteiskunta on. Ja toisaalta miten paljon tarvitsemme tietotekniikkaa, esimerkiksi tuhkan leviämisennusteiden tekemiseen. Ehkä tämä kannustaa miettimään mille kaikelle olemme nykyaikana haavoittuvaisia, ja jo etukäteen varautumaan suurimpiin uhkiin.
Tekstit
in the northern hemisphere
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti