Per ja Bjœrn Simonsen kertovat huumoria unohtamatta vaelluksesta Norjan läpi, pohjoisesta etelään, ja sitten vielä takaisin etelästä pohjoiseen: Kesytön erämaa - vaellus Norjan halki (Gummerus, 2013; suom. Elina Lustig; ISBN 978-951-20-9102-7).
Luulin että kirja olisi nopeasti selailtu ja siinä se, mutta teksti nappasi mukaansa ensimmäiseltä sivulta alkaen enkä pystynyt lopettamaan lukemista millään. Tarinoissa on huumoria, kommelluksia ja ennen kaikkea henkilökohtaista otetta, jossa kirjoittajat panevat itsensä alttiiksi.
Kirjan aikajänne on 13 kuukautta, eivätkä veljekset pidä matkallaan kovaa kiirettä, mieluummin pysähtyvät nautiskelemaan kuin ryntäävät heti seuraavaan kohteeseen. Jonkinlainen reissaamisen kipinä tästä tuli mieleen, mutta ei niinkään hinku mennä paikasta toiseen vaan pikemminkin tarttua hetkeen ja nauttia siitä mitä on tarjolla juuri nyt.
Kesällä 2006 veljekset Per ja Bjorn Simonsen päättävät lähteä vaeltamaan Norjan halki pohjoisesta etelään ja takaisin. Eränkävijäesikuviensa Lars Monsenin ja Trond Stromdahlin tavoin veljekset varaavat hyvin aikaa matkalle. He haluavat kokea uusia asioita, maata selällään kanervikossa, istuksia nuotion ääressä, testailla perhovapojaan tai jäädä vaikka aloilleen yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi, jos siltä tuntuu. Luontoelämykset ovat suurenmoisia, rasitusta ei voi välttää ja veljesten polulle sattuu monia mielenkiintoisia ihmisiä. Yllätykseksi lunta ei ensin olekaan riittävästi ja järvet jäätyvät myöhään. Vaeltajat jäävät sään vangeiksi moneksi päiväksi. Kaksikon parhaita eväitä erämaassa ovat omalaatuinen, ehtymätön huumorintaju, sopivan reipas kilpailuhenki ja kyky kääntää negatiiviset kokemukset positiivisiksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti