Sam Pinkin runokirja on hämmentävä pakkaus lukijan naamalle sylkemistä ja elämän syvien merkitysten pohdintaa: Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (Poesia, 2013; suomennos ja jälkisana V. S. Luoma-aho; ISBN 978-952-5954-79-1).
En muista tällaiseen runoteokseen aiemmin tarttuneeni, sillä ärhäkkyydessään teos tuntui suorastaan antavan sähköiskuja sormenpäihin, mutta toisaalta tuntui siltä että kirjan kuvaamassa maailmassa oli myös oudun tuttua arkista kauneutta.
Se että pystyy näkemään maailman tällä tavalla on samalla kertaa sekä ihmeellistä että surullista, mutta kirjailija olisi tästä varmasti eri mieltä.
Sam Pinkin nurjassa maailmassa väkivalta ja kauneus lomittuvat tavalla, jota voisi kutsua äärivilpittömyydeksi. Ironian jälkeen groteski ja absurdi ovat arkea siinä missä laastarikin, eikä lapsenomainen halu sanoa asiat suoraan sulje pois kulttuurin ruhjottua alitajuntaa. Kielessä performoitu kielteisyys on niin äärimmäistä, että se valottaa myös pimentoon jäävät mahdollisuudet.
Alkuteos I Am Going to Clone Myself Then Kill the Clone and Eat It ilmestyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa Paper Hero Pressin julkaisemana vuonna 2009. Uusintapainos, johon myös suomennos pohjautuu, ilmestyi Lazy Fascist Pressin julkaisemana vuonna 2012.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti