Antti Holma: Kauheimmat runot

Antti Holman toimittamassa runokokoelmassa on neljän tutun ja oudonoloisen runoilijan runoja, ja vaikka harvemmin runot ja huumori istuvat yhteen, paikka paikoin sellainen tässä kirjassa onnistuu: Kauheimmat runot (Otava, 2015; ISBN 978-951-1-29044-5).



Kirjassa on 192 sivua, ja melkoinen määrä runoudesta on saman vitsin uudelleen kierrätystä. Otetaan hyvin tunnettu runo ja runoilija, ja sekoitetaan mukaan jotakin sellaista joka kääntää ylösalaisin sen mitä runossa sanotaan. Muutamassa kohdin Holma onnistuu kunnolla yllättämään, mutta sama temppu toistettuna kymmeniä kertoja ei lopulta enää tunnu erityisen hauskalta.

Toisaalta sekin on totta, että monet runoilijat ja heidän runonsa ovat loppujen lopuksi aika kummallisia, ja tämän Holma tuntuu oivaltaneen erikoislaatuisen perusteellisesti.

Supersuosittu Antti Holma esittelee lukijoille neljä pähkähullua runoilijasuuruutta, jotka eivät koskaan päässeet mukaan Kauneimmat runot -kokoelmiin - hyvästä syystä. Ihmiselämän kauneus ja rujous vuorottelevat Reino Leinon tuotannossa, joka sisältää pääasiassa kansallisromanttista (jopa -sosialistista), mitallista runoutta. Sirsi Sunnas on tehnyt pitkän uran lastenrunouden parissa siitäkin huolimatta, että hänellä ei ole ollut omia lapsia oikeuden päätöksen jälkeen. Karin Toisiks-Parasken elämänmakuiset säkeet saavat rytminsä hänen itse kehittämästään tuntemattomasta lounaismurteesta. Modernisti Edith Södermalmin koko tuotanto on julkaistu pdf-tiedostoina.