Olli-Pekka Tennilän runokokoelmalla oli niin outo nimi, että se oli pakko lainata: Yksinkeltainen on kaksikeltaista (Poesia, 2012; ISBN 978-952-5954-25-8). Runokokoelmaksi teos ei ole erityisen ohut, ja sitäpaitsi kovakantinen. Ensi sivuilla vähän lukeminen suti, mutta sittemmin alkoi mietityttää ja miellyttää, ja löysin yhtä ja toista arvoituksellista mutta antoisaa tekstinpätkää, olisiko runoakin.
Tennilä temppuilee sanoilla, kuten kokoelman nimikin antaa ymmärtää, ja on tätä temppuilua englanniksikin: "Mess is lore." Mutta pelkästä temppuilusta tässä ei ole kyse, vaan hyvinkin mietitystä runoudesta, ja onkin oikeastaan kummallista miten näennäisesti pelkkä sanoilla tai kirjaimilla temppuilu avaakin oven runon selittämättömyyteen.
Osa runoista tuntuu ikään kuin löydetyiltä, ja löytämistä on niiden lukeminenkin, kuten tässä katkelmassa:
... c-kasetteja, negatiiveja joitakin rikkinäisiä nukkeja häävalokuvien koevedoksia pirskoutunutta lokinulostetta sinivalkoinen puhkityöstetty pora pahasti öljyyntynyt puolipitkä takki oululaisen pariskunnan kirjeenvaihto ...
Ja sitten toinen, yksi niistä jotka saivat jonkin tunnistamattoman oven raolleen päänupissa:
Kuten siru kielessä kielen siru tunkeutuu sisään ja alkaa toimia. Toimittaa.
Lisäys (5.2.2013): Olli-Pekka Tennilä sai Runeberg-palkinnon 5.2.2013, mistä Penjami Lehto kirjoitti oivaltavaan tapaansa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti