maanantai 3. syyskuuta 2012

I am the messenger

Markus Zusakin romaani kertoo tavallisesta tallaajasta, nuoresta taksikuskista, joka joutuu hoitamaan mahdottomia tehtäviä: I am the messenger (Alfred A. Knopf, 2005; ISBN 0-375-83099-5). Päähenkilö, Ed Kennedy, on luuseri, jonka elämässä ei ole juuri sisältöä. Mutta sitten joku alkaa lähettää outoja viestejä pelikortteihin kirjoitettuna.

Pian selviää että Edin (sukunimeä ei juuri käytetä) on pakko hoitaa hänelle annettu tehtävä, tai käy huonosti.

Juonen keskeinen idea ei hirveän omaperäiseltä aluksi tunnu. On paljon kirjoja ja elokuvia, joissa päähenkilöä kiristetään tavalla tai toisella, mukaan lukien väkivallalla, tekemään asioita, rikoksiakin, joita nämä eivät halua eivätkä oikeastaan kykenekään tekemään.

Zusak on kirjoittanut tästä lähtökohdasta uuden, kohtuullisen tuoreen tarinan, joka pysyy kelvollisesti kasassa.

Kirjan keskeinen arvoitus liittyy siihen - kirjan lukeneet tietävät mistä puhun - kuka kirjan päähenkilö Ed oikeastaan on, ja kuka on se mystinen taho jonka Zusak laittaa lähettämään outoja viestejä Edille. Mikä on kaiken tarkoituksena, ja Edin tehtävänä?

Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuudeksi, mutta ei se hassumpi tarina ole aikuisellekaan luettavaksi, oman elämän sisällön löytämisestä tässä on kyse. Ja sellaisista asioista kuin hyvän ja pahan merkitys maailmassa: voiko joskus olla niinkin, että paha voi saada aikaan hyvää, tai päinvastoin.

Nopealukuinen romaani tämä on, ja vaikka kirja aivan lopussa hiukan lässähtää, en kovin pahasti kuitenkaan pettynyt. Kyllä tämä lukemisen arvoinen romaani on.

Ei kommentteja: