Wikipedian mukaan Hans Arp oli ”saksalais-ranskalainen kuvanveistäjä, taidemaalari, runoilija ja abstrakti taiteilija, joka käytti muun muassa revittyä ja liisteröityä paperia”.
Tartuin Arpin DADA-henkiseen valittujen runojen kokoelmaan Pilvipumppu (Palladium Kirjat, 2011; suom. Markku Into; ISBN 978-952-9893-68-3).
Ensimmäinen tunteeni oli: tämä ei ole minua varten. Mutta parin viikon jälkeen palasin kokoelmaan uudelleen, ja vaikka vieläkään en runoista hirveästi pitänyt, saivat ne päänupissa asioita liikkeelle. Silti, surrealismi ja dadaismi ei ole se mitä runoista haen.
Tässä katkelma:
miksi me vihelsimme trikooukkelille miksi vesileimamme vavahteli miksi jäniskello ilmoitti ihmistentekijän paluusta
Ja toinen:
sanoista solahtavat huulet esiin kuin kauneus taivaan aalloista valo syleilee kauneutta kuin suudelmat kelloaJotain tässä kokoelmassa silti on, vaikka se yrittää pyristellä irti hyppysistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti