Tuula Sandström tekee vaikutuksen tällä runokokoelmallaan: Räsymatto levitoi - arkirunoja (Enostone, 2011; ISBN 978-952-5960-04-4). Ehkä näissä runoissa arkeakin on, mutta en minä näitä kyllä erityisen arkisina pitäisi, paitsi sillä tavalla että arki on elämää, elämä on arjessa.
Runokirjassa on 131 sivua, eli mitenkään ohut vihkonen tämä ei ole. Ihan kaikki runot eivät kolahtaneet, mutta miksi pitäisikään. mutta joskus lyhytkin runo voi riittää kertomaan olennaisen:
Naura täyttä kurkkua kun on ampiainen nielussa.
Huumoria näissä runoissa on, jonkinlaiseksi ironiaksikin tyylilajia ajoittain voisi sanoa:
Minulla on ongelma: yö on loputon ja paperi jo lopussa. Huomenna sinä löydät itsesi tämän kaupungin seinäkirjoituksista.
Ja mukana on lempeää havainnointia elämästä:
Patikkaretkellä palatessa havunneulanen hiuksissa on paljon paljon muuta kuin kuivunutta puuta
Ja vaikka tässäkin runossa on arki läsnä, sen sanoma on kaikkea muuta kuin arkinen:
Minulle pyhyys on käsin kosketeltavaa syvää ihoa, veren sykettä, sinua
Hieno kokoelma, runoja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti