Sarah Watersin romaanissa on kyse melkolailla erilaisesta rakkausromaanista kuin miltä aluksi vaikuttaa, ja tämän voi teoksen nimestäkin jo päätellä: Silmänkääntäjä (Tammi, 2006; suom. Helene Bützow; ISBN 978-951-31-2903-3).
Täytyy myöntää, että teosta melko matkan jo luettuani en voinut malttaa olla lunttaamatta teoksen loppuratkaisua, mutta siitä huolimatta jatkoin teoksen lukemista, siinä määrin se koukutti, eikä loppuratkaisu sitten lopultakaan ihan täysin paljastanut kaikkea sitä mahtavuutta mitä romaanin varsin massiiviseen sivumäärään on sisään punottu. Taiturillinen romaani, ja omaperäinen kertojan ääni.
Orpo Susan Trinder on 1800-luvun Lontoossa saanut kodin pikkurikollisten - taskuvarkaiden ja varastetun tavaran kätkijöiden - luota. Hän oppii itsekin käyttämään sormiaan taitavasti ja selviytymään kiperimmistäkin lukoista. Eräänä iltana hänen ottoäitinsä mrs Sucksbyn luo tulee vieras, Gentlemanniksi kutsuttu. Tällä on mielessä monimutkainen, rahakas suunnitelma, jonka toteuttamiseen tarvitaan Susanin apua. Ja Susan toki suostuu, sillä hänellekin on luvassa runsasta hyötyä. Mutta ei Susan sen enempää kuin lukijakaan osaa kuvitella, mitä suunnitelmasta seuraa ja millainen silmänkääntötemppu siitä kehkeytyy.
Sarah Watersin romaani on kuin Dickensiä parhaimmillaan: reheviä henkilökuvia, katalia juonia, Lontoon sumuja, uhkaavaa tunnelmaa, mutta myös oivaltavaa psykologiaa ja yhteiskunnallisia ja filosofisia kysymyksiä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti