Pierre Lemaitre jatkaa Verhoeven-dekkaritrilogiaansa romaanilla, jossa tulee pohdittavaksi kuka oikeastaan on rikollinen: Alex (Minerva, 2015; suom. Sirkka Aulanko; ISBN 978-952-312-167-6).
Teoksen kuvailuteksteissä annetaan jo ymmärtää aika paljon teoksen juonesta, mutta annettakoon se anteeksi, varsinkin kun itselläni on paha tapa luntata teoksen lopusta loppuratkaisu, mihin tälläkin kerralla sorruin. Mutta lukuintoa tämä ei vähentänyt, oikeastaan päinvastoin, siinä määrin merkillepantavan taitavasti Lemaitre romaaniaan rakentaa ja ihmishahmojaan kuvaa.
Ranskan suosituimman dekkaristin, Pierre Lemaitren, huikea trilleri Alex palkittiin ilmestymisvuonnaan 2013 The International Dagger -palkinnolla vuoden parhaana rikosromaanina. Palkinnon myöntää Crime Writers Association. Kirjan oikeudet on ostettu yli 20 maahan, ja sitä on myyty yksin Ranskassa 250 000 kpl.
Alex, 35-vuotias viettelevän kaunis nainen, kidnapataan ja ripustetaan ahtaaseen häkkiin sullottuna riippumaan tyhjän varastorakennuksen katosta. Hänet jätetään kitumaan kuoliaaksi ahneiden rottien odottaessa uhrin viimeisten voimien hiipumista. Sieppauksesta vihjeen saanut poliisi on avuton. Lunnaita ei pyydetä, uhria ei tunneta, johtolankoja ei ole. Kun poliisi lopulta löytää kiduttajan piilopaikan, on tyttö kadonnut. Kukaan ei tunnu edes tietävän kuka hän on.
Poliisi on koko ajan askelen jäljessä, kun sieppaajaltaan karannut Alex toteuttaa omaa suunnitelmaansa, jossa anteeksiannolla ei ole sijaa. Poliisipäällikkö Camille Verhoeven saa panna peliin kaikki vaistonsa ja intuitionsa selvittääkseen nuoren naisen todellisen identiteetin. Mitä pidemmälle tutkimukset edistyvät, sitä synkempänä piirtyy Alexin menneisyys - ja tulevaisuus.
Lemaitre eksyttää lukijan labyrinttiin, jossa uhri ja pyöveli vaihtavat paikkaa tämän tästä. Näkökulmien vaihdokset ja juonenkäänteet pitävät otteessaan täydellisen nerokkaaseen loppuratkaisuun saakka. Amerikkalainen tuotantoyhtiö Elberon Entertainment kuvaa teoksen pohjalta parhaillaan elokuvaa, jonka käsikirjoituksesta vastaa Pierre Lemaitre itse.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti