Stephen Kingin taidosta kirjoittaa olen ollut aina vakuuttunut, mutta jotkin hänen teoksensa eivät vain ole puhutelleet. Tämä dekkari iski kiinni ensi riveiltä eikä päästänyt irti missään välissä: Mersumies (Tammi, 2016; ISBN 978-951-31-8581-7).
Romaani on trilogian ensimmäinen osa. Toinen osa on Etsivä löytää, ja se on kirjastossa varauksessa, mutta kestää aikansa ennen kuin sen saan käsiini. Ja kolmatta osaa jo samalla odottelen saapuvaksi ja varattavaksi.
En väitä romaania kaikilta osin mestarilliseksi, mutta pienistä muotovirheistä ja muista kommelluksista huolimatta King päihittää lähestulkoon kaikki nykyajan dekkaristit. Voi olla niinkin että paikka paikoin King on tarkoituksella leikitellyt lukijan kanssa, houkutellut ristiriitaisuuksilla vääriin johtopäätöksiin.
"Tuhat varmaa työpaikkaa!" kaupunki lupaa. Lukemattomia työttömiä, jotka aamuyön harmaina tunteina jonottavat niitä kadulla. Varastettu mersu, joka törmää heihin tahallaan. Kahdeksan kuollutta. Tappaja pakenee.
Kuukausia myöhemmin eläköitynyt rikosetsivä Bill Hodges saa kirjeen. Mersumieheksi itseään kutsuva tappaja haluaa keskustella hänen kanssaan Sinisen sateenvarjon alla -nimisellä chattisivustolla. Hodgesin on suostuttava, vaikka tietokoneen käynnistäminen on kuin avaisi ikkunan omaan elämäänsä. Kuka tahansa voi kurkistaa sisälle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti