Kaisa Viitanen, Johanna Kippo ja Anne Ignatius ovat kirjoittaneet tekstin sekä Katja Tähjä ja Laura Oja ottaneet valokuvat kirjaan, joka näyttää millaisia ihmisiä karkoituspäätökset koskevat: Karkotetut - mitä heille tapahtuu? (Kustantamo S&S, 2016; ISBN 978-951-52-3831-3).
Osassa kirjan tarinoista mennään hyvinkin lähelle ihmisiä, osassa taas pidetään jonkin verran etäisyyttä, mutta ihmisyys tulee ilmiselväksi, samaten se miten erilaisia ihmiskohtaloita karkoituspäätökset koskettavat. Mustavalkoinen ei ole tämä maailmamme, vaikkakin paikoitellen epäinhimillinen.
Joka vuosi Euroopan unionin jäsenmaat häätävät 160 000 ihmistä. Se on reilu jyväskylällinen ja vajaa turullinen ihmisiä. Mitä me tiedämme heistä?
Toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä työryhmineen matkustivat neljän vuoden aikana seitsemään maahan ja haastattelivat ja kuvasivat EU-maista vastentahtoisesti poistettuja. Karkotetut on kirja heistä. Se on ensimmäinen suomalainen tietokirja vaietusta aiheesta. Kirjaan on haastateltu myös saattopoliisia.
Moni karkotettavista on ehtinyt juurtua Eurooppaan. Heillä on työpaikka, ystäviä, perhe ja identiteetti, mutta ei oleskelulupaa. He ovat ehkä syntyneet Suomessa ja käyvät koulua, kuten Teophania. Toiset eivät ole ehtineet juurtua, mutta he haaveilevat tulevaisuudesta niin kuin tulevaisuudesta haaveillaan. Syynä voi olla rakkaus, niin kuin Shvanilla, tai toive paremmasta elämästä, kuten Chailailla. Osa pakenee kidutuksen uhkaa, osa kuolemanvaaraa. Esimerkiksi Alain.
Teophania, Shvan, Chailai ja Alain on jo karkotettu ja heidänlaisiaan karkotetaan koko ajan. Reittilennoilla ja erikoislennoilla, nippusiteissä ja ilman, saattajan kanssa ja omin päin. Moni alkaa välittömästi suunnitella uutta matkaa Eurooppaan.
Häädettävien määrä tulee nousemaan, ja Euroopassa tehostetaan palautusjärjestelmiä, vaikka ensin pitäisi kysyä, miksi. Ovatko karkotukset tarpeellisia, saati hyödyllisiä?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti