En muista tämmöistä juuri aiemmin tapahtuneen, mutta Johanna Sinisalon romaani sai aikaan syömiseen liittyvän mieliteon, ja oli pakko mussuttaa chilisuklaata. Ja melkoisen mausteinen oli myös tämä tieteisromaani: Auringon ydin (Teos, 2013; ISBN 978-951-851-552-7).
Romaani piirtää vaihtoehtoisen ja jotenkin nolostuttavalla tavalla uskottavan kuvauksen sotien jälkeisestä Suomesta. Yhteiskunta on täynnä kieltoja, ja naisen asema on jotain aivan muuta kuin mihin olemme tottuneet.
Suomen Eusistokraattinen Tasavalta on edennyt pitkälle rodunjalostuksen tiellä, tai ainakin kuvittelee edenneensä. Mutta millaista on asua valvontayhteiskunnassa sellaiselle ihmiselle joka ei sovi luotuun karsinointiin?
Jossain määrin Sinisalo vetää mutkia suoriksi, hienovaraisemminkin olisi tätä tarinaa voinut kertoa, mutta oikeastaan pidin juuri tästä, että tietynlainen rujous pistää läpi myös tarinankerronnasta, sillä mitenkään kaunista kuvaa suomalaisesta yhteiskunnasta romaani ei piirrä. Jotain tuttua tässä vääristyneessä Suomi-kuvassa tuntuu olevan.
Tekstit
and the uncynical nature of it
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti