keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Matt Haig: Radleyn perhe

Menin katsomaan, mitä kirjallisuutta löytyy Helmetin sähkökirjojen puolelta, ja silmiin osui Matt Haigin jännäri, jota kehuttiin omaperäiseksi tavaksi käsitellä vampyyri-teemaa: Radleyn perhe (Atena, 2011; suom. Taina Wallin; ISBN 978-951-796-776-1).



Kieltämättä kirjassa on omaperäisyyttä, ja varsin mukavasti Haig rakentaa asetelman jossa isä, äiti ja kaksi lasta elävät näennäisesti tavallista pikkukaupungin elämää, lapset edes tietämättä olevansa vampyyrejä.

Ja varsin hyvin Haig myös käsittelee tilanteita, joissa vampyyri joutuu vastakkain tekojensa seurausten kanssa, kuten kohdatessaan uhrinsa puolison.

»Kuka minä olen?» mies sanoo, ja hänen äänensä on tiukka kansi niiden voimien päällä, jotka hän on kätkenyt sisälleen.

Kysymys on kaiku Willin unesta. Hän vilkaisee miehen viskilasia. »Ketä me ylipäätään olemme? Ihmisiä,jotka eivät kykene päästämään irti.»

»Irti mistä?»

Will huokaa. »Menneisyydestä. Kahdenkeskisistä keskusteluista. Eedenin puutarhasta»

Mies ei sano mitään. Istuu vain ja tuijottaa Williä silmissään vihaa, joka myrkyttää heidän välissään olevan ilman. Kireys ei hellitä silloinkaan, kun tarjoilija tulee pöydän luo.

»Haluaisitteko katsoa lounaslistaamme?» nainen kysyy.

Will ihastelee hänen viehättävää pyöneyttään. Liikkuva juhla-ateria.

»En», mies sanoo nostamatta edes katsellaan.

Will ottaa tyttöön katsekontaktin ja pitää »Minä puolestani katson, mitä syön.»

Tarjoilija lähtee, ja miehet viivyttelevät kireässä mutta sitovassa sanattomuudessaan.


Kirjan tarina ei kuitenkaan jaksa kantaa kovin pitkälle vaan latistuu tavanomaiseksi vampyyritarinaksi, ehkä jopa ennalta arvattavammaksi kuin useimmat. Verikekkereitä ei nyt sentään ole ylenmäärin, mutta vähän mässäilyn tunne tässä välillä on. Ja teemat jotka romaanin alussa tuntuivat kiinnostavilta kuten syyllisyys, valinnanvapaus ja oma tahto latistuvat romaanin loppua kohden yhä kliseisimmiksi.

Tämä olisi voinut olla kiinnostava ja kiehtova romaani, nyt se on vain rutiininomainen suoritus, joka yrittää ratsastaa vampyyrien suosiolla.

Ei kommentteja: