Marko Hautalan kauhuromaani teki vaikutuksen, varsinkin tarinan alussa, kun säikeet alkoivat kietoutua toisiinsa: Unikoira (Tammi, 2012; ISBN 978-951-31-6853-7). Mutta kuten usein käy, tarinan veto alkoi hiljalleen hiipua, ja kirjan lopussa tunnelma alkoi jo tuntua väljähtäneeltä. Mutta silti, kokonaisuutena oikein kelpo romaani.
Kirja limittää yhteen venäläisen Toporiv-kylän unenkantaja-myyttiä ja Suomessa kummallisessa "Eidolon-terapiassa" käyvää miestä, joka on toipumassa avioerostaan. Psykologialla, tai ehkä pikemminkin psykiatrialla, on tarinassa monenmoista roolia, alkaen psykoterapeutista henkilöhahmona ja päätyen kirjan unenomaisiin ja vääristyneisiin tunnelmiin.
Usein tehokkain kauhutarinan keino on jättää asioita selittämättä, ja tämä ehkä on syynä siihen että romaanin alku on niin tehokas, paikoitellen suorastaan hyytävä. Mutta sitä mukaan kun selityksiä aletaan antaa, putoaa tarinasta myös jännite.
Toisaalta on pakko arvostaa sitä, että Hautala on keksinyt monta oivaa koukkua klassisen kauhutarinan kehykseen, kyllä tässä omaperäisyyttä oli vaikka jännite hiljalleen hiipuikin.
Tekstit
in the northern hemisphere
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti