Donald E. Westlake kirjoitti salanimellä Richard Stark kovaksikeitettyjä tummanpuhuvia jännäreitä, joissa ei juurikaan huumoria ollut. Mutta silti jokin näissä romaaneissa viehättää, ehkä se että synkän kertomuksen rivien välissä on toinen kertomus, puheenvuoro amerikkalaisen yhteiskunnan tilasta. Kova tarina tämä on: Kadonnut murhaaja (Viihdeviikarit, 1987; suom. Pertti Koskela; ISBN 951-611-190-4).
Kirjan päähenkilö on Parker, murtovaras jonka junailemat keikat lähentelevät täydellisyyttä, ammattimies joka ei kaihda koviakaan keinoja. Tällä kertaa kohteena on rock-konsertti purkutuomion saaneessa talossa, jonne keikan tuotot jäävät yön yli odottamaan pankkiin viemistä.
Keikka onnistuu, mutta sitten käy niin että joku alkaa vainota ryöstöporukan jäseniä, yhtä toisensa jälkeen.
Westlaken Parker-hahmo tuo esille sen, miten kovaa rikollisen elämä tosiasiassa on, kaikesta jännityksen viehätyksestä huolimatta. Koko ajan on oltava omillaan, valmiina puolustamaan itseään, ilman että voi turvautua kenenkään apuun. Rikollisen elämä voi päällisin puolin viehättää, mutta tällä kolikolla on hyytävän karhea toinen puoli.
Tekstit
in the northern hemisphere
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti