Kirja tienhaarassa vuonna 2020

Kai Ekholm ja Yrjö Repo ovat kirjoittaneet perusteellisen katsauksen kirja-alaan. Takakannen tekstin mukaan "Kirja tienhaarassa vuonna 2020 on avoin ja suorapuheinen ajankuva, joka taustoittaa laajasti kirjan ja kustantamisen nykytilaa." Ja kirja on kiinnostava, eikä pelkästään kirjailijoille ja kustantajille vaan myös lukijoille: missä muodossa luemme kirjoja tulevaisuudessa?

Kirjassa on perusteellista pohdintaa kirja-alan tilanteesta, unohtamatta historiallisia vertailukohtia, sillä eihän ole ensimmäinen kerta kun painettu kirja on "kriisissä". Pohdiskeluja tukee laaja kirjojen lukemista ja kustantamista koskeva tilastoaineisto, jossa Suomen tilannetta katsotaan kansainvälisessä vertailujoukossa. Meillä luetaan paljon, mutta ihan huippua emme ole; haasteet ovat silti pitkälti samat kuin muuallakin.

Kirja käsittelee pitkälti "suuren yleisön" kirjallisia kulutustottumuksia, mutta käydään siinä käsiksi myös akateemiseen kirjallisuuteen, esimerkkinä Helsingin yliopiston open access -strategia. Rehtorin päätöksenä (126/2008) edellytetään, että "yliopistossa toimivat tutkijat rinnakkaistallentavat tieteellisissä julkaisuissa julkaistut tutkimusartikkelinsa Helsingin yliopiston ylläpitämään avoimeen julkaisuarkistoon".

Helsingin yliopiston päätös on mielenkiintoinen askel tulevaisuuteen, ei aivan ongelmaton verrattuna perinteiseen kaupalliseen tieteellisten julkaisujen jakeluun, mutta selkeä vaihtoehto joka aikaa myöten saattaa osoittautua hyvinkin merkittäväksi.

Monet asiat eivät ole niin uusia kuin joskus annetaan ymmärtää, esimerkkinä omakustanteet: "Omakustantajien kantaisä lienee ollut Walt Whitman, joka omakätisesti latoi runokokoelmansa Ruohonlehtiä (Leaves of Grass, 1855), markkinoi sitä itse, vei kirjat myyjille ja jopa kirjoitti nimettömänä arvosteluita kirjastaan."

Ekholm ja Repo kehottavat kustantajia luomaan oma digitaalisen kirjan strategiansa, vähintäänkin selvittämään yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi Kansalliskirjaston digitointiyksikön kanssa. Konkreettisia hyötyjä kuluttajalle löytyisi helposti: "... kirja-alan kannattaisi tavalla tai toisella hyödyntää tehokkaammin kirjallisuuden pitkää häntää ja parantaa loppuunmyytyjen teosten saatavuutta.

Uusista kotimaisista avauksista Ekholm ja Repo tuovat esille muun muassa Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK): "Euroopan oloissa tämä on jättihanke ja tuo Suomen vahvasti digitaaliselle maailmankartalle. [...] Vuonna 2011 valmistuva verkkopalvelu avaa pääsyn kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisiin aineistoihin ja palveluihin. Asiakkaiden ei tarvitse käydä jokaisen toimijan verkkosivuilla tai järjestelmissä: KDK on niiden yhteinen palvelupiste."

Yhteenveto: Kiinnostava katsaus kirja-alaan, tosin ehkä enemmänkin vuoteen 2010 kuin vuoteen 2020, mutta visiointiakaan ei ole kokonaan jätetty tekemättä.