Japanilaiset taskupuutarhat

Viime viikolla lainasin kirjastosta (kiitos Helmetin jälleen kerran) valokuvakirjan Pocket Gardens, jonka tekijöinä ovat Michael Freeman ja Noriko Sakai. Kirja käsittelee tsubo-niwa -perinnettä, japanilaisia pienoispuutarhoja. Nimi tulee tatamimattoa tarkoittavasta sanasta ja kuvastaa puutarhan pientä kokoa, muutamasta neliömetristä tässä on kyse.

Valokuvakirjana teos on hieno. Sam Abellin kirja Seeing Gardens sisältää hienompia yksittäisiä valokuvia - myös japanilaisista puutarhoista - mutta puutarhoja (ja arkkitehtuuria) käsittelevänä kirjana tämä on todella hieno. Valokuvat ovat selkeitä, kertovat aiheestaan paljon ja kokonaisuus on toimii hyvin.

Nyt kun Japanin maanjäristyksen ja tsunamin jälkeiset tuhot paljastuvat koko kauheudessaan voi vain surra kaikkea sitä hienoa mitä maailmasta hävisi. Mutta toisaalta japanilaiseen kulttuuriin kuuluu joustavuus, ja vaikka perinteitä kunnioitetaankin, itse idea on se mikä on keskeistä, ei idean fyysinen toteutus. Niinpä tuhoutuneiden asioiden - joiden joukossa lienee lukemattomia minipuutarhoja - tilalle syntyy varmasti uutta.