Keihäskäärme ja Kultaiset hämähäkit

Luin Rex Stoutin kaksi dekkaria sisältävän kirjan Keihäskäärme / Kultaiset hämähäkit (Book Studio, 1993) vasta kun olin jo lukenut puolisen tusinaa muuta Nero Wolfesta kertovaa kirjaa. Kummatkin samaan kirjaan sisältyvät suomennokset ovat laadukkaita dekkareita, mutta niillä on melkoinen ajallinen ero. Kultaiset hämähäkit ilmestyi 1953. Keihäskäärme taas on ensimmäinen Stoutin kirjoista, vuodelta 1934.

Stoutin dekkareissa on mielenkiintoinen jännite aivojen (Nero Wolfe) ja toiminnan (Wolfen apulaiset) väillä. Jännite on kirjallinen tehokeino mutta toimii kuitenkin lähes huomaamattomasti osana sujuvaa kerrontaa.

Nero Wolfe on päivärutiineihinsa kiintynyt ajattelija, jolle rikosten ratkaiseminen on keino ansaita (paljon) rahaa, eikä hän halua minuutintarkkoihin päivärutiineihinsa muutoksia, eikä juuri edes poistu talostaan.

Tämähän on kuin oppikirjaesimerkki siitä miten luovaa työtä tekevän ihmisen tulisi arki organisoida jotta ajatteluun jää aikaa - ja samaten ajattelun vastapainona oleville harrastuksille, mikä Wolfen tapauksessa liittyvät ruokaan ja orkideoiden kasvattamiseen.

Ensimmäinen Wolfe-dekkari oli mielenkiintoista lukea. Oletin että hahmo olisi tässä vasta kehitteillä ja poikkeaisi paljon myöhemmistä kirjoista, mutta mitä vielä: Nero Wolfe hyppää kirjan sivuille täysin valmiina. Joitakin erojakin kyllä on - tuntuu siltä että Stout meni tässä kirjassa vähän syvemmälle Wolfen pään sisään ja paljasti ehkä liikaakin inhimillisyyksiä; myöhemmissä dekkareissa etäisyyttä pidetään yllä tarkemmin ja lukija joutuu kaivamaan Wolfen päänupin toimintatavan enemmän tekstin rivien välistä.

Mutta tuttu hahmo tässäkin kirjassa jo seikkaillee, ehkä hitusen rahvaanomaisempana painoksena, mutta se johtunee siitä että Stout ei ollut vielä virittänyt kirjallisia tehokeinojaan viimeisen päälle.

Suositeltava kirja kaikille hyvien dekkareiden ystäville, ja niille joita viehättää hitaampi elämänrytmi, se aika jolloin ihmisillä oli vielä aikaa luovaan toimintaan. Tai ainakin fiktiivisellä dekkarilla sitä oli.