Dostojevskia luettuani innostuin lukemaan lisää venäläistä kirjallisuutta. Gogolin Valitut teokset, osa II sisältää Reviisori-näytelmän sekä romaanin Kuolleet sielut. Dostojevski viittasi useisiin otteisiin Gogolin teoksiin Idiootissa, positiivisessa sävyssä.
Hyvin Gogolin teokset ovat kestäneet aikaa. Aikoinaan Gogol sai ankaraa kritiikkiä siitä, että hän paljasti venäläisyyden takaperoisia piirteitä, muun muassa maaorjuuden ja luokkayhteiskunnan mädännäisyyttä. Tästä hänellä on Kuolleet sielut -romaanissa melkoisen pitkiä vastineita, joissa hän kysyy onko parempi sulkea silmänsä vääryyksiltä ja antaa niiden jatkua vai kertoa suoraan miten huonosti asiat ovat, jolloin niihin voidaan puuttua.
Gogolin jälkeen siirryin Veikko Huovisen romaaniin Joe-setä, joka tarjoaa ilkikurisen luonnekuvan Stalinista ja Venäjästä/Neuvostoliitosta Stalinin elinaikana. Huovisen huumori on ymmärtävää, mutta ei hän kuvia kumartele vaan tuo esille neuvostojärjestelmän kauheudet, terrorin ja vankileirit. Mutta jotenkin hyvä mieli teoksesta mieleen jää - ehkä siitä syystä että meillä Suomessa ei tämmöiseen sentään sorruttu, eikä toivottavasti sorrutakaan.
Tekstit
he’s right
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti