Tässäpä mainio tietokirja, hyvää luettavaa niin tutkijalle, poliitikolle kuin kenelle tahansa. Robert Parkin Voodoo Science: The Road from Foolishness to Fraud kertoo monenlaisesta tieteen piirissä harjoitettavasta väärinkäytöksestä. Park kirjoittaa selkeästi ja hienostelematta, itse asiaan keskittyen ja turhaa alleviivaamatta.
On jännää miten tieteellinen höpsähtäminen usein kytkeytyy eri tyyppisiin tiedon pimittämisiin, tahattomiin tai tahallisiin. Kirjassa saavat huutia niin UFO-uskovaiset kuin USA:n Tähtien sota -puolustusohjelman taustahenkilöt. Roswellin lentotukikohtaan liitetyistä UFO-uskomuksista Parkilla on mainio henkilökohtainen kertomus, kuinka hän seudulla autolla ajaessaan oli muutaman sekunnin ajan täysin vakuuttunut UFO-havainnostaan, kunnes pysäytti auton ja optisen ilmiön todellinen luonne paljastui.
Roswell-asia tuntuu olevan yhä edelleen hengissä, vaikka kerta kerran jälkeen on käynyt ilmi ettei koko touhussa ole mitään todellisuuspohjaa. Mutta "muukalaisten ruumiinavausvideot" houkuttelevat yleisöä, joten tarinalla ei todennäköisesti loppua ole.
UFO-jutut ovat kuitenkin pientä siihen verrattuna, miten huonoa tiedettä on käytetty syynä järjettömiin poliittisiin päätöksiin. Park arvostelee kirjassaan ankarasti muun muassa avaruussukkulaa ja kansaivälistä avaruusasemaa, jotka kummatkin ovat olleet tavattoman kalliita ja tavattoman tehottomia investointeja.
Terävimmän kritiikkinsä Park kohdistaa Ronald Reaganin presidenttikauden aikana käynnistettyyn Tähtien sota -puolustusohjelmaan. Ajatus ydinpommista tehonsa saavasta röntgen-aallonpituudella toimivasta laserista oli jo alusta alkaen järjetön, mutta kumma kyllä idea ei mahdottomuuteensa kompastunut vaan sai jatkuvasti lisää rahoitusta. Kun sitten lopulta hankkeelta putosi pohja pois sen tieteellisen mahdottomuuden vuoksi, jatkoivat asian keskeiset toimijat hommiaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myöhemmin on selitetty, että puolustusohjelma auttoi kaatamaan Neuvostoliiton, eikä muisteta ollenkaan että ohjelma luonteensa vuoksi ajoi suurvallat lähemmäksi ydinsotaa.
Paikka paikoin Parkin kirjasta saa sen käsityksen että käsitys tieteestä on kriisissä, varsinkin erilaisten huijarien käsissä. Tieteen uusiin käsitteisiin vetoavat kaiken maailman gurut, jotka selittävät hokkus-pokkuksensa verhoamalla sen pseudotieteellisiin käsitteisiin kuten kvanttimekaniikka (esimerkkinä Heisenbergin epätarkkuusperiaate) ja suhteellisuusteoria.
Erilaiset vaihtoehtohoidot saavat Parkilta huutia, varsinkin sen tyyppiset kuin homeopatia. Homeopatian mahdottomiin ajatuksiin Park käyttää ehkä jopa liiankin paljon ruutia, mutta toisaalta ihmisten terveydellä rahastaminen on kieltämättä aihe joka sietää penkomista. Suomessa ei toivottavasti olla yhtä lailla höynäytettävissä kuin USA:ssa, ainakin meillä koululaitos on todistettavasti onnistunut antamaan kansalaisille paremman tieteellisen maailmankuvan.
Suomikin löytyy kirjasta, nimittäin "gravitaatiosuojasta" aikoinaan kuuluisuutta saanut Eugene Podkletnov, joka työskenteli Tampereen teknillisessä yliopistossa. Jos oikein muistan, Podkletnovilta jälkeen jäänyt magneetti lojui sittemmin erään tamperelaisen professorin työpöydällä paperipainona, mikä osoittaa paljonko näillä ideoilla oli loppujen lopuksi kantavuutta.
Täytyy tässä yhteydessä kehua kirjaa myös siitä, että siinä on hyvä hakemisto, joka auttaa löytämään oikeaan kohtaan teosta yksityiskohtien tarkistamista varten. Hakemistosta löytyy niin "Podkletnov, Eugene" kuin "gravity shield".
Teoksen viihteellisempää aineistoa tarjoavat erinäköiset ikiliikkujien keksijöihin liittyvät kertomukset. Usein näistä on sama juoni: muodollista koulutusta vailla oleva itseoppinut nero, jonka keksintö tulee kaltoin kohdelluksi tiedeyhteisön/patenttiviraston/muun viranomaisen toimesta.
Joskus kyseessä on itsepetos, naivi usko oman idean toimivuuteen, mutta usein myös selkeä huijausyritys. Ja ilmeisestikin tästä asiasta ei juuri opita aiemmista tapauksista, vuosi vuoden jälkeen tulee samanlaisia yrittäjiä eteen. Termodynamiikan ensimmäinen ja toinen pääsääntö yritetään kumota - vaikka kukaan siinä ei ole koskaan onnistunut.
Itselleni muistui teoksesta mieleen TKK:lla opiskeluaikoinani esille räjähtänyt kylmäfuusio, joka oli yhtäkkiä kaikkien huulilla ja melkein yhtä nopeasti poistui kuviosta. Mutta vielä reilun kahdenkymmenen vuoden jälkeen asian parissa yhä puuhaillaan, huolimatta siitä että tieteelliset faktat ovat hyvin selkeitä.
Park käy hillittyyn tyyliinsä läpi koko jupakan ja sen miten kahden kemistin, Stanley Ponsin ja Martin Fleischmannin, väitetty keksintö osoittautui uutisankaksi. Parkin mukaan jutussa ei alunperin ollut luultavasti kyse huijausyrityksestä vaan tutkijat kompastuivat omaan nokkeluuteensa, kunnes oli enää myöhäistä perääntyä kunniallisesti.
Parkin teos on malliesimerkki sellaisesta tiedekirjasta, joka auttaa ymmärtää tieteen tekemisen prosessia, sen itseään jatkuvasti korjaavaa luonnetta. Ja myös niitä vaaroja mitä tieteelle aiheuttavat erilaiset salailupyrkimykset - kuten vaikkapa tutkijoiden suun sulkeminen salassapitosopimuksilla - sekä kytkennät politiikkaan, erityisesti sotilas- tai puolustusteknologiaan.
Parkin erinomaisesta kirjasta huolimatta lienee turvallista veikata, että hupsuudet ja huijaukset eivät tieteestä lopu.
Tekstit
Valta
2 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti