Raisa Jäntti tarttuu runoteoksellaan ihmisen kuolemaan, ja runoja lukiessa löytyy lukemattomia kipeitä pisteitä, joiden polttoa pelätä: Läpilyöntikipu (Kaarinan kaupunki, 2015; ISBN 978-952-68159-5-4).
Teos voitti vuonna 2015 Runo-Kaarina -palkinnon, joka myönnetään esikoiskirjalle.
Teksti viiltää ja repii, voisi sanoa että teksti on rikki ja sitä myötä paljastaa myös ihmisen rikkonaisuuden. Samalla on myös myönnettävä, etten pystynyt päästämään runoja kovinkaan lähelle, sen verran paljon niistä löytyi säröjä jotka iskivät rivien välistä.
En ole tarpeeksi rohkea näin itseäni kohtaamaan, se on pakko tunnustaa. Mutta näissä runoissa on särmää, se on itseni kaltaiselle ihmisyydessä puolisokeallekin ilmiselvää.
Valtakunnallisen Runo-Kaarinan voittaja on tänä vuonna tamperelainen Raisa Jäntti (s. 1979) teoksella Läpilyöntikipu. Voittoteos käsittelee kuoleman kohtaamista ja sen hidasta hyväksymistä.
Runojen suru perustuu todellisen henkilön, hollantilaissyntyisen performanssitaiteilija Bas Jan Aderin (1942-1975) elämäntarinaan. Ader katosi merellä kesken performanssin, jonka osana hänen piti purjehtia Atlantin valtameren yli. Radioyhteys katkesi, ja Aderin vene ajelehti tyhjänä rantaan.
Kirjailijaan vaikuttanut kohtalo herätti kysymyksiä siitä, mitä vieraan ihmisen sureminen tarkoittaa. Pohdinta ja surun kokemus sekä runoteos etenevät shokista hitaaseen hyväksymiseen. Kuvataiteellisesta taustasta huolimatta runot eivät vaadi tuekseen Aderin tuotannon tuntemista.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti