Alexander Stubb ja Karo Hämäläinen kertovat hengästyttävän nopealiikkeisessä kirjassa tarinan politiikasta, ja samalla Suomesta sellaisena kuin sen voi nähdä politiikan sisäpiireistä katsottuna: Alex (Otava, 2017; ISBN 978-951-1-31393-9).
Kirjaston eräpäivä muistutti olemassaolostaan, joten Alex-kirjasta tuli yhden sunnuntain luku-urakka. Paljon on kirjan perusteella sattunut ja tapahtunut, ja melkoisen paljon tapahtumista on kirjaan päätynyt. Se mitä kenties on kirjasta jätetty pois, sitä joutuu paikoitellen pohtimaan.
Kirja on täynnä linkityksiä suuntaan jos toiseenkin. Sävy on positiivinen, esimerkiksi Väyrysestä todetaan seuraavaa: ”Olemme Paavon kanssa niin erilaisia, että olemme pystyneet auttamaan toinen toisiamme esiintymisissä. Paavon kanssa ei koskaan mene ilkeäksi - se on aina kevyttä yläpilveä.”
Siellä missä Alexander Stubb liikkuu, asioita tapahtuu vauhdilla. Mihin hän ryhtyy, sen hän tekee tosissaan – oli kyseessä sitten golf tai Euroopan unioni.
Keväällä 2008 Stubb hyppäsi lennosta ulkoministeriksi ja joutui oitis rakentamaan rauhaa Georgiaan. Yli kolmetuhatta päivää tärkeimmillä ministeripaikoilla tekivät hänestä yhden tämän vuosituhannen vaikutusvaltaisimmista suomalaisista.
Stubb kertoo kokemuksistaan tunteella, itseään säästämättä ja avoimesti. Tarina kulkee Helsingin jäähallin pukuhuoneesta LSE:n tohtoriksi, nuuskaavasta teinistä sulavasti viidellä kielellä kommunikoivaksi kosmopoliitiksi ja Suomen suosituimmaksi ministeriksi.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti