Peter James tarjoaa kummitustalotarinan, jossa riivauksia riittää, ja arvoituksen selvittäminen tuottaa yhä uusia kysymyksiä: Kirottu talo (Minerva Kustannus Oy, 2017; suom. Sirpa Parviainen; ISBN 978-952-312-438-7).
James kirjoittaa varsin sujuvasti, mutta jostain syystä tarina rupesi takkuamaan muutaman kymmenen sivun jälkeen. Lopullinen niitti lukemiselle tuli kun lunttasin teoksen loppuratkaisun, sen jälkeen en jaksanut enää sinnitellä teoksen parissa.
Kirjoittajan tyyli muistutti jossain määrin Stephen Kingin teoksia, mutta samalla tavalla ei kirjoittaja pystynyt lukijasta kiinni tarraamaan.
Bestseller-dekkaristi Peter James on kirjoittanut modernin kummitustarinan, jonka luettuaan ei halua sammuttaa yölamppua. Kirjailijan oman entisen kotitalon oudoista tapahtumista innoituksensa saanut teos saa yliluonnolliset ilmiöt tuntumaan lähes epämukavan todellisilta.
Brightonilainen Ollie Harcourt toteuttaa elämänikäisen unelmansa ja ostaa vanhan kartanon. Ollien vaimo Caro ja 12-vuotias Jade-tytär eivät ole yhtä varauksettoman onnellisia maaseudulle muutosta, etenkin kun valtava talo on pahasti rapistunut ja hintavan remontin tarpeessa. Heti muuton jälkeen alkavat oudot ilmiöt. Ensin vain Jaden ystävätär näkee videopuhelun aikana ruudultaan Jaden takana seisovan vanhan naisen, vaikka tyttö vakuuttaa olevansa huoneessaan yksin. Pian naishahmo ilmestyy muillekin, ja yhä oudompia asioita alkaa tapahtua. Eräänä päivänä puutarhassa kävelevä Caro säikähtää nähdessään kahdet tuijottavat kasvot yläkerran ikkunassa. Kun perhe alkaa tutkia asiaa tarkemmin, huonetta jonka ikkunaan hahmot ilmaantuivat, ei näyttäisi olevan olemassakaan. Viimeistään nyt on selvää, etteivät Harcourtit asu taloaan yksin. Ja että heitä ei sinne haluta.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti