JoJo Moyesin romaanissa neliraajahalvaantunut mies ja hänen hoitajansa pähkäilevät elämän merkityksettömyyttä, ja lopulta myös merkitystä: Me before you (Penguin Books, 2016; ISBN 978-0-718-18118-5).
Teos on suomennettu nimellä Kerro minulle jotain hyvää, mutta luin sen alkuperäiskielellä. Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, eikä tarinakaan kovin monimutkainen ole. Paikka paikoin romaanissa on oivaltavaa pohdintaa, eikä juonessa mennä aina sieltä missä rima on matalin, mutta melko pinnalliselta kerronta loppujen lopuksi tuntui, isoista kysymyksistä huolimatta.
Elokuvakin kirjasta ilmeisesti on tehty, mutta enpä usko että se on ainakaan parempi kuin romaani, joka puutteistaan huolimatta oli ihan kelvollista työtä.
Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.
Kerro minulle jotain hyvää on tässä päivässä tiukasti kiinni oleva, unohtumaton romaani. Sydäntäsärkevä ja epätavallinen rakkaustarina uppoaa suoraan lukijan sydämeen, taidolla, tunteella ja aitoudellaan. Sitä lukiessa ei säästy naurulta ja kyyneleiltä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti