Håkan Nesserin rikosromaani oli melkoinen järkäle: Pääsky, kissa, ruusu, kuolema (Tammi, 2008; suom. Saara Villa; ISBN 978-951-31-4005-2). Tässä sattuu ja tapahtuu, ja Van Veeteren matkustaa ulkomaillekin rikosta selvittelemään. Mutta vaikka Nesser kirjoittaa hyvin, paikka paikoin olisi ollut kyllä tiivistämisen varaa, eikä Nesser tuntunut olevan ihan terävimmillään tässä kirjassa.
Antikvariaatissa eläkepäiviä viettävä Van Veeteren, jota entiset kollegat edelleen vahingossa nimittävät komisarioksi, saa vieraakseen papin, joka haluaisi kertoa itseään askarruttavasta luottamuksellisesta asiasta, joka tuntuu liittyvän rikokseen.
Mutta Van Veeterenillä on kiireitä, hammaslääkäri ja ulkomaanmatka. Kun hän palaa takaisin Maardamiin, käy ilmi että pappi on kuollut. Tästä alkaa keriytyä auki vyyhti, jossa rikollinen ja poliisi käyvät piirileikkiä.
Tämän kirjan ongelmana voi pitää sitä, että toisin kuin eräissä muissa rikosromaaneissaan Nesser ei tässä kirjassa pysty tekemään rikoksesta ja rikollisesta vastavoimaa poliisien toiminnalle, sellaista jossa lukija näkisi myös rikollisen "kasvot", ja ne syyt jotka rikokseen johtivat.
Jännitystä kyllä riittää, mutta vähän tässä on semmoista asetelmaa kuin amerikkalaisissa jännityselokuvissa jossa pahaa ei yritetäkään ymmärtää.
Toisaalta on sitten sanottava, että Nesser osoittaa tässäkin kirjassa kykynsä kertoa yhteiskunnasta ja ihmisistä, pureutua pinnan alla kyteviin jännitteisiin. Ei mielestäni parasta Nesseriä, mutta rikosromaanien kärkeä kuitenkin.
Tekstit
46 Singaporen liikennepolitiikka on lähellä täydellistä
1 tunti sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti