Minette Waltersin jännäri löytyi kirjaston kierrätyshyllystä, ja taisin ottaa sen luettavaksi siksi että teoksen nimessä viitataan käärmeisiin: The shape of snakes (Pan Books, 2012; ISBN 978-1-4472-0798-6).
Walters ottaa romaanissa jämäkästi kantaa rasismiin ja sortamiseen. Loppujen lopuksi on vaikea sanoa onko romaani dekkari vaiko varttuneiden ihmisten rakkaustarina jossa on terävähampaista purentaa: "If you sit by the river long enough the bodies of all your enemies float by."
Kirjan naispuolinen päähenkilö kärsii psyykkisistä ongelmista, mutta on vaikeuksistaan huolimatta melkoinen tehopakkaus. Tällainen on lääkärin diagnoosi päähenkilöstä: "She is obsessive and extremely manipulative, but is also well in command of herself. I found her rather frightening."
Otin kirjan luettavaksi pitkälti teoksen nimen käärmeviittauksen takia, mutta pakko on sanoa että teoksen rasistit, lasten pahoinpitelijät ja raiskaajat antavat käärmeille huonon maineen.
Teoksen sivut olivat ehtineet kellastua, eikä paikka paikoin tekstin taustana käytetty harmaa väri helpottanut lukemista. Tästä huolimatta kirja tuli luettua kannesta kanteen, eikä siihen mennyt kauaakaan.
November 1978. Britain is on strike. The dead lie unburied, rubbish piles in the streets - and somewhere is West London a black woman dies in a rain-soaked gutter. Her passing would have gone unmourned but for the young woman who finds her and who believes - apparently against reason - that Annie was murdered.
But whatever the truth about Annie - whether she was as mad as her neighbours claimed, whether she lived in squalor as the police said - something passed between her and Mrs Ranelagh in the moment of death which binds this one woman to her cause for the next twenty years.
But why is Mrs Ranelagh so convinced it was murder when by her own account Annie died without speaking? And why would any woman spend twenty painstaking years uncovering the truth - unless her reasons are personal...?
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti