Pierre Lemaitre kuvaa sodan raakuutta ja toisen maailmansodan jälkeisen ajan itsekkyyttä palkitussa romaanissa Näkemiin taivaassa (Minerva, 2014; suom. Sirkka Aulanko; ISBN 978-952-312-028-0).
Tinkimättömän tarkasti kirjailija kuvaa sodan leimaamien ihmisten rikkinäisyyttä, samalla kuvaten yhteiskuntaa jota leimaa luokkiin jakautuminen sekä unohdetuksi jääneiden katkeruus.
Ranskan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, Prix Goncourtilla vuonna 2013 palkittu teos on unohtumaton kuvaus sodan raakuudesta, ihmisluonnosta, toveruudesta ja perhesiteiden voimasta.
Ranskalaiset sotilaat Albert Maillard ja Edouard Péricoult ovat käyneet yhdessä läpi ensimmäisen maailmansodan helvetin. Aivan sodan loppuvaiheessa Albert näkee, miten luutnantti Henri dAulnay-Pradelle surmaa omia miehiä. Albert joutuu siksi lähes elävältä haudatuksi, mutta Edouard pelastaa hänet. Samalla kranaatinsirpale murskaa puolet Edouardin kasvoista.
Tapahtuma liittää kolme erilaista kohtaloa toisiinsa. Albert on vaatimaton pankin juoksupoika, Edouard taas vauraan porvarissuvun taiteellisesti lahjakas poika, joka onnettomuutensa jälkeen pahasti vammautuneena haluaa kadota maailmalta ja perheeltään. Aivan toisenlaista elämää elää epärehellinen ja kova upseeri Henri dAulnay-Pradelle. Hän nai Edouardin rikkaan sisaren ja tekee mitä vain saadakseen täyden taloudellisen hyödyn sodanjälkeisestä tilanteesta.
Teos piirtää tarkan kuvan ranskalaisesta luokkayhteiskunnasta ja sodanjälkeisestä todellisuudesta. Sota haluaa voittajia, vammautuneet siivotaan pois silmistä ja unohdetaan. Kansakunta kiirehtää eteenpäin, jälleenrakennus tarjoaa äkkirikastumisen ja välistävedon mahdollisuuksia. Turhaan käydyn sodan aiheuttama katkeruus antaa tilaa myös kostolle.
Dekkarimaisen jännittävä historiallinen romaani, jonka rikas juonikuvio ja taidokas kerronta pitävät otteessaan viimeisille sivuille saakka.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti