Joe Hill: Sarvet

Joe Hillin kauhujännärissä on pirullista menoa: Sarvet (Tammi, 2011; suom. Kari Salminen; ISBN 978-951-31-5779-1).



Pirunsarvet kasvavat romaanin päähenkilö Igin päähän, ja hän alkaa selvitellä mitä murhatulle tyttöystävälle oikeasti tapahtui. Tarina poukkoilee, ja fantasiaelementit tuntuvat paikoin päälle liimatuilta, mutta melkolailla hyvin romaani kuitenkin kasassa pysyy. Lienee syytä seurata mitä Hill jatkossa kirjoittaa.

Ig Perrish herää aamulla vuosisadan kankkusessa, muistinsa menettäneenä – ja sarvipäisenä. Sarvien myötä Ig on saanut myös epämiellyttävän kyvyn kuulla toisten ajatukset. Vielä vuosi sitten Igin elämässä kaikki oli mallillaan. Oli rahaa, turvattu asema, ystäviä ja rakkautta. Isä oli kuuluisa muusikko, veli nouseva tv-tähti. Tyttöystävä Merrinin kanssa sujui hyvin ja he jakoivat yhteiset unelmat. Yllättäen Merrin tapettiin ja kaikki muuttui. Igiä epäiltiin murhasta, mutta syytettä ei nostettu. Monen mielestä hän pääsi pälkähästä vain rikkaiden vanhempiensa ansiosta. Vasta nyt Ig kuulee, että jopa hänen läheisensä epäilevät hänen syyttömyyttään. Hän saa myös selville oikean murhaajan ja päättää kostaa. Pohjimmiltaan hyväsydämisen Igin on aika päästää sisäinen pirunsa irti!