Olen aiemmin lukenut yhden Paul Tordayn teoksen, Ventovieraan, ja tämä kirja tarttui mukaan kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä osin kirjoittajan nimen, osittain teoksen kiehtovan nimen vuoksi: Light shining in the forest (Weidenfeld & Nicolson, 2013; ISBN 978-0-297-86747-0).
Kirjassa on eräänlaista byrokraattista komediaa, sillä se kertoo englantilaisesta virkamiehestä Norman Stokoesta, joka saa itselleen komealta kuulostavan pestin, "Children's Czar", mutta juuri kun hän ehtii asemapaikalle, vaihtuu ministeriön johto ja Stokoe jää sivuraiteelle ilman luvattuja resursseja ja tarkempaa tehtävänantoa.
Eräs teoksen teemoista on metsänhoito ja metsurin työ, ja tässä Torday onnistuu tekemään jotakuinkin uskottavan vaikutuksen, mitä sitäkin voi pitää ammattikirjoittajan työnäytteenä.
Mutta varsinainen teoksen juoni on paljon hyytävämpi, kyse on kadonneiden lasten kohtalosta, siitä mitä pahimmillaan voi tapahtua. Metsän keskellä loistava valo ei tarjoa lohtua vaan kyse on päinvastaisesta asiasta, toivon menettämisestä, pahuudesta jossa ei ole enää mitään inhimillistä.
Kirja on kirjoitettu taitavasti, mutta tässä kävi samalla tavalla kuin aiemman Tordayn teoksen kanssa, en loppujen lopuksi pystynyt teoksesta pitämään, vaikka kieltämättä Torday osaa kirjoittaa, ja teoksen teema - jäljettömiin kadonneiden lasten kohtalo - on mitä tärkein. Mutta ihmiset jäivät etäisiksi ja jollakin tavalla kliinisesti kuvatuiksi, enkä osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista.
Tekstit
we are all patients
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti