Ivey Eowyn: Lumilapsi

Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne jäävät mieleen, vaikka loppujen lopuksi tarina ei kovin ihmeellinen ole, moneen kertaan kerrottu ja luettu. Jotain kummallisen mieleenpainuvaa tässä kirjassa on, Ivey Eowynin romaanissa lapsettomasta pariskunnasta ja lapsesta, joka ilmaantuu heidän elämäänsä: Lumilapsi (Bazar Kustannus Oy, 2014; suom. Marja Helanen; ISBN 978-952-279-183-2).



Kirjan päähenkilöt Jack ja Mabel ovat muuttaneet uudisasukkaiksi Alaskaan, mutta elämä on kovaa. Jack raataa maataloustöissä ja Mabel kärsii yksinäisyydestä, jota varjostaa lapsettomuus, se että elämällä ei tunnu olevan merkitystä.

Kun sitten pihapiiriin ilmestyy keskellä ankaraa talvea tyttölapsi, aivan yksin, seuranaan vain metsän eläimet, muuttuu Jackin ja Mabelin elämä. Onko kyse vain kuvitelmasta, siitä että mielenterveys on vaarassa murtua keskellä erämään yksinäisyyttä? Vai onko tyttö todellinen, ja jos niin on niin mistä hän on peräisin ja minne hän katoaa kesän ajaksi?

Tarina yhdistelee realistista kerrontaa ja sadunomaista fantasiaa siihen tapaan, että kirjan voi lukea kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin kirjaa voi pitää romaanina jossa kuvataan yksinäisyyden vaikutusta ihmiseen ja sepitettyjen tarinoiden kykyä auttaa kohtaamaan Alaskan ankarat olosuhteet. Toisaalta kirjaa voi lukea myös satuna, jossa maaginen tunkeutuu ihmisten arkeen, ilman että tapahtunutta voi selittää tai ymmärtää.

Joka tapauksessa tämä on kirja joka jäi mieleen eikä helposti unohdu. Jack ja Mabel tuntuvat tosilta ihmisiltä ongelmineen ja kuvitelmineen siitä millaista elämän tulisi olla.