Vuonna 1839 syntynyttä Machado de Assisia pidetään Brasilian merkittävimpänä kirjailijana, joka kuitenkaan elinaikanaan ei ollut suosittu Brasilian ulkopuolella. Muun muassa José Saramagon sanotaan olleen kirjailijan ihailija. Varsin mainio on tämä romaani, joka kerrontatavaltaan tuntuu ajattomalta: Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat (Love kirjat, 1991; suom. Hilkka Mäki; ISBN 951-8978-16-6).
Kirja kertoo juuri siitä mihin sen nimi viittaa, Bras Cubas -nimisen miehen elämästä, lapsuudesta ja suvun aiemmasta historiasta alkaen. Mitenkään mukava tyyppi ei kirjan päähenkilö ole, pikemminkin tässä kerrotaan tarinaa henkilöstä joka osasi käyttää tilaisuuksia hyväkseen oman etunsa ajamiseen, jotta voisi elää rempseää elämää erityisesti laiskottelun ja lorvimisen teemoissa, puhumattakaan siitä että päähenkilö itse on hyväksikäytön kohde esimerkiksi suoltaessaan lahjoja naisystävälleen.
Romaanin juju on siinä, että tarinan kertoja, tarinan nimellinen päähenkilö kuolemansa jälkeen, puhuttelee lukijaa hyvin tuttavallisesti, ikään kuin olisi perhetuttu tai vieläkin läheisemmissä suhteissa lukijaan. Tämä jutustelu on mainiota pohdintaa romaanin luonteesta ja ylipäänsä fiktiivisen tekstin uskottavuudesta.
Rivien välistä on luettavissa kritiikkiä niin tuonaikaista yhteiskuntaa kuin senaikaisia ajattelutapoja kohtaan, kuitenkin humoristisesti ymmärtäen mistä nämä kulttuuriin sidotut käyttäytymismallit ovat peräisin.
Tekstit
we are all patients
4 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti