Donald E. Westlaken jännäri kääntää lähtökohdat ylösalaisin, sillä tällä kertaa kyse on rikollisista jotka huijaavat toisiaan, eikä epäonnella tunnu olevan loppua: Sitruunat eivät valehtele (Book studio, 1990; suom. Pertti Koskela; ISBN 951-611-322-2).
Romaanin päähenkilö on näyttelijä Alan Grofield, joka omistaa kesäteatterin, jonka ylläpitoon menee paljon rahaa, joten hän joutuu hankkimaan rahoituksen sivutoimellaan, rikoskeikoilla.
Mutta tällä kertaa asiat tuntuvat menevän pieleen alusta alkaen, kun Las Vegasissa käy ilmi, että lupaavalta näyttävä keikka on kaikkea muuta kuin järkevä. Grofield jättää homman sikseen, mitä keikan suunnitellut roisto ei kostamatta niele.
Westlake kirjoittaa melkoisen napakkaa ja kovaotteista jännäriä, jossa on myös dekkarin aineksia kuin roistot vuorotellen ajavat toisiaan takaa päästäkseen tasoihin koston kierteessä. Mutta kerta kerran jälkeen onni tuntuu olevan Grofieldille vastainen.
Ei hassumpi kovaksikeitetyksi jännäriksi, vaikka tässä romaanissa ei olekaan samalla tavalla huumoria kuin Westlakella parhaimmillaan.
Tekstit
a compassionate ear
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti