Uusi antiikin historia

Klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrén on kirjoittanut ensimmäinen suomenkielisen teoksen koko kreikkalais-roomalaisesta antiikin historiasta: Uusi antiikin historia (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-21594-3).

Kirjan takakannessa kerrotaan, että Castrén pyrkii esittämään Euroopan historian varhaisvarheet kronologisessa järjestyksessä, erottamatta toisistaan kreikkalaista, roomalaista ja etruskikulttuuria.

Hienosti Castrén tavoitteessaan onnistuu, vaikka tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo: "Kronologia aiheutti kreikkalaisille suuria ongelmia. [...] Kun 500-luvun miletoslainen historioitsija Hekataios päätyi omassa kronologiassaan ihmisistä jumaliin ja sankareihin (toisin sanoen historiasta mytologiaan) jo 16:nnessa sukupolvessa (noin 1000 eKr), saattoivat egyptiläiset papit esittää hänelle todisteita 345 sukupolvesta pelkkiä ihmisiä (aina noin vuoteen 10000 eKr. saakka)."

Eikä kronologian ongelmaa helpota se, ettei kirjallisia lähteitä ole säilynyt mitenkään systemaattisesti, ja se mitä on säilynyt tai kopioitu on ollut erittäin subjektiivista, puhumattakaan kopioinnissa tapahtuneista virheistä.

Castrénilla on monista asioista mainioita kommentteja, esimerkiksi argonauttien taruista: "Niin monilla argonauteista oli muiden henkisten avujensa lisäksi parannustaitoja, että jotkut tutkijat ovat kutsuneet argonauttien retkeä maailman ensimmäiseksi psykiatrien laivaseminaariksi."

Castrénin kirja on helposti lähestyttävä, mutta samalla monipuolinen ja kattava esitys aihepiiristään. Kirjassa on käytetty karttoja, pohjapiirroksia ja kuvia esineistä ja seinäpiirroksista yms. havainnollistamaan eri aikakausien elämää.

Kirja tuo antiikin ajan kaikessa moninaisuudessaan suomalaisen lukijan ymmärrettäväksi. Ja koska Castrén hyödyntää kirjassaan alkuperäisiä lähteitä, sen todistusvoima on ilmeinen. Huomattava lähdeteos alansa kiistattomalta asiantuntijalta.