Sana sanaa vastaan

Polkupyöräilevä komisario Koskinen ratkoo rikosta jota ei ehkä ole olemassakaan dekkarissa Sana sanaa vastaan (Karisto, 2005). Ja taas sattuu ja tapahtuu Tampereella kun Seppo Jokinen pistää tarinaan kierroksia.

Liikkeellä on mielenosoittajia, jotka haluavat suojella vanhan talon, mutta mitä on taustalla siinä että mielenosoittajien kanssa yhteen ottanut mies löydetään kuolleena talon pihalta. Ja toisaalla asunnostaan löytyy pari kuukauttaa kuolleena ollut vanhus, jonka kirjoittama viesti tuntuu viittaavan vuosikymmenten takaiseen rikokseen.

Vähän toistoa noissa Koskinen-dekkareissa on, mutta sopivan välin kun pitää kirjojen välillä niin ei se häiritsevää ole. Hyvän henkilögallerian Jokinen on kirjoihinsa luonut. Tässä kirjassa ei myöskään samaan tapaan käytetä Koskisen äreää toimintatyyliä juonen rakentamisessa kyllästymiseen asti, muitakin sävyjä on tarinaan leivottu.

Ja kuten kunnon dekkarissa, on tässäkin paljastuksia, vaikka ehkä ne eivät olekaan se varsinainen syy miksi näitä kirjoja luetaan.