Isänmaan tähden

Jenni Linturin romaani Isänmaan tähden (Teos, 2011; ISBN 978-951-851-308-0) oli vuonna 2011 sekä Finlandia-palkintoehdokas että Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon ehdokas. Aika hyvin esikoisromaanilta!

Kirja on nimellisesti sotaromaani, mutta ennen kaikea se on taitavan kirjoittajan työnäyte, jossa limittyvät nykyisyys ja toinen maailmansota. Päähenkilö, 79-vuotias Antti Vallas, käy läpi elettyä elämää, sitä kaikkea mitä hän joutui kokemaan palvellessaan natsi-Saksan SS-joukoissa.

Paikka paikoin Linturi on ehkä liiankin näppärä tarinansa punomisessa, henkilöiden limittämisessä toisiinsa, niin että lapset ja SS-joukkojen suomalaiset kohtalotoverit menevät Antin päässä sekaisin, hänen pudottuaan katolta ja kadotettuaan puhekykynsä.

Linturin teksti on niukkaa, mutta kudelmassa on myös sointia, runon mysteeriä: "Antti nosti katseensa. Hän näki työpöydän ja ikkunan sen takan. Hän puristi kädet reisiin. Työpöytä kutistui näkökentän keskellä. Kaappikello tikitti. Antti teki parhaansa pysyäkseen sen perässä. Se ei riittänyt. Hämärä kasvoi ja laajeni."

Ja erikoisefektejä sodasta, niitäkin piisaa. Varsin hyvin Linturi luo kuvaa ajasta, siitä millaista on ollut toimia osana Saksan sotakoneistoa 1940-luvulla.

Tässä on kirjailija joka näyttäisi pystyvän vaikka mihin. Hiukan ontto olo oli kirjan lukemisen jälkeen, mutta ei kovin pahasti kuitenkaan harmittanut. Hieno työnäyte tämä kirja kyllä on.