Tämä kirja sai pohtimaan johtajuuden ja johtajien roolimalleja. Ulla-Maija Paavilaisen haastattelemat johtajat kertovat urastaan kirjassa Superihmisiä? - Johtajan voimavarat (WSOYpro, 2010). Mutta ennen kaikkea kirja sai miettimään niitä lähtökohtia, joista tämän kaltainen kirja ylipäänsä voi syntyä.
Mielestäni takakannen teksti kertoo kirjan hyvät ja huonot puolet: "[Y]hteiskunnan huipulla vaikuttavat johtajat kertovat avoimesti työstään ja siitä, miten jaksavat arjen myllytyksessä. Yhteistä kaikille kertomuksille on inhimillisyys: johtajakin paljastuu tavalliseksi, haavoittuvaksi ihmiseksi."
Kullakin ajalla on oma johtajan mallinsa, joskus se on ollut patruuna, joskus diktaattori, joskus pehmeä diplomaatti.
Tämän ajan johtajan arkkityyppi on sellainen, joka näyttää hyvältä julkisuudessa ja sosiaalisen median maailmassa. Pitää olla kovuutta ja pehmeyttä, ja ennen kaikkea tarina jossa on menestyksen puitteita mutta myös tarkoin valittuja julkisuuteen paljastettavia arkoja asioita.
Oikeastaan tämä kirja vaatisi yhteiskuntatieteilijän tai psykologin arvioijakseen, itse en siihen tunnu kykenevän. Sinänsä haastatteluista puretuissa "johtajakuvissa" ei ole mitään vikaa, mutta toisaalta ne kyllä pukevat haastatellut melko lailla samoihin muotteihin; johtajamyyttiä tässä rakennetaan, nykyaikaisiin kehyksiin.
Toisaalta on myönnettävä, että tietty uteliaisuus - joku sanoisi sitä tirkistelynhaluksi - sai lukemaan kirjan lähes puoliväliin. Fiilis oli aika lailla sama kuin lukisi naistenlehtien juttuja tunnetuista hahmoista. Kuvat vain puuttuivat, ja käytettyjen meikkien ja vaatteiden luettelot.
Oman paikkansa kirja varmasti täyttää, mutta ei kuitenkaan minun kirjahyllyssäni.
Kirjavinkkinä vielä mainittakoon teos Johtajakirja, joka tarjoaa mukavaa pohdiskelua johtajuudesta kaunokirjallisuuden avulla.
Tekstit
rakennan minä majani
19 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti